Resurssikirousteoria on taloustieteen teoria, joka yksinkertaisesti viittaa siihen, että kansat, joilla on rikkaita, mutta rajallisia luonnonvaroja, eivät välttämättä kehity muilla aloilla aiheuttaen lopulta taloudellisia ongelmia. On olemassa väitteitä siitä, kuinka suuri rooli resurssikirousteorialla on talouskehityksessä, ja monet taloustieteilijät pitävät afrikkalaisia kansakuntia erinomaisena esimerkkinä lukemattomista poluista, joita kehitysmaat voivat ottaa. Kuten muidenkin talousteorioiden kohdalla, on hyvä muistaa, että tämä ajatus on vain teoria eikä kiveen kiinnitetty laki.
Resurssikirousteoriassa on useita tekijöitä. Ensimmäinen on melko ilmeinen. Jos maalla on runsaasti luonnonvaroja, kuten puuta, on houkutuksena upottaa kaikki energia ja resurssit puuteollisuuden kehittämiseen muiden toimialojen kustannuksella. Tämä aiheuttaa sarjan ketjureaktioita, jotka voivat estää tai jopa pysäyttää talouskehityksen.
Yllä olevassa esimerkissä kansakunta, joka upottaa kaikki voimansa puun kehittämiseen, voi joutua vakaviin ongelmiin, jos puun hinta laskee radikaalisti. Investoimalla voimakkaasti yhteen resurssiin maa tai alue altistaa itsensä hyvin epävakaille markkinoille. Keskittyminen louhintaan voi myös estää yritystä ansaitsemasta rahaa valmiilla ja jalostetuilla tuotteilla; Esimerkiksi kaiken teakin vienti vie sinut pois tiikkikalusteiden, tiikkiöljyn, teak -terassien ja muiden tiikkituotteiden markkinoilta, mikä vahingoittaa taloutta.
Resurssikirousteorian ajatuksen mukaan maa ei myöskään kehitä infrastruktuuria ja muita teollisuudenaloja vaan keskittyy kouralliseen teollisuutta käteislehminä. Usein varallisuus keskittyy harvojen käsiin ja istuu kovaa eriarvoisuutta, josta voi tulla vakava sosiaalinen ongelma. Koska maa ei ole kehittänyt monipuolisempaa taloutta, sen on myös pakko luottaa muihin maihin monenlaisten tavaroiden ja palvelujen osalta, ja se voi itse asiassa päätyä nettotappioon vuoden lopussa.
Resurssikirousteoria on tavallaan runsauden paradoksi; vaikka maa voi tuntua vakiintuneelta ja sillä on runsaasti luonnonvaroja, se voi itse asiassa olla hyvin hauras. Resurssien runsaus voi lamauttaa maata kannustamalla hyvin yksittäisiä investointeja ja kehitystä jättämättä kuitenkaan huomiotta monimuotoisuuden tarvetta. Kun tuotteen markkinat heikkenevät tai resurssit loppuvat, tulokset voivat olla taloudellisesti tuhoisia.
Taloustieteilijät uskovat, että resurssikirousteorian torjuminen on yhtä yksinkertaista kuin tasapainoisen, monipuolisen investoinnin ja kehityksen kannustaminen. Jos jollakin maalla on runsaasti öljyvaroja, esimerkiksi öljyn talteenoton ja jalostamisen lisäksi sen on pyrittävä myös muihin rahan ansaitsemistapoihin markkinoiden vakauden varmistamiseksi.