Mikä on retikulosyyttien määrä?

Retikulosyyttien määrä on eräänlainen verikoke, joka arvioi luuytimen toimintoja ja sitä, millä nopeudella veren tuotanto tapahtuu. Se tehdään myös kehon vasteen arvioimiseksi joidenkin verisairauksien, kuten anemian, hoidossa. Retikulosyytit ovat nuoria tai kehittymättömiä punasoluja, joita yleensä esiintyy verenkierrossa hyvin pieninä määrinä, noin yhdestä kahteen prosenttiin. Ne tuotetaan luuytimessä ja vapautuvat verenkiertoon. Noin yhden tai kahden päivän kuluttua ne kypsyvät punasoluiksi, joiden elinikä on noin 120 päivää.

Verisolujen määrän tai prosenttiosuuden lisääntyminen tai väheneminen voi viitata useisiin kehon sisäisiin häiriöihin. Termi, jota käytetään suurella retikulosyyttimäärällä, on retikulosytoosi. Retikulosytoosi osoittaa usein, että luuydin tuottaa enemmän punasoluja (RBC) vasteena verenkiertoelimistön punasolujen vähenemiseen. Tämä voi johtua verenhukasta, punasolujen tuhoutumisesta anemiassa tai altistumisesta korkeille korkeuksille. Korkeilla alueilla asuvilla yksilöillä on usein korkeampi retikulosyyttimäärä kehon tapana sopeutua alhaiseen happitasoon.

Retikulosyyttien määrän lasku osoittaa usein, että luuydin ei pysty tuottamaan uusia punasoluja, kuten luuytimessä esiintyvien kasvainten ja infektioiden tapauksessa. Munuaissairaus voi myös vähentää retikulosyyttien määrää ja punasolujen määrää. Muita syitä matalaan retikulosyyttimäärään ovat raudanpuute, folaatin puute ja B12 -vitamiinin puutos. Sädehoito vaikuttaa usein myös punasolujen tuotantoon monilla potilailla, koska se estää luuytimen toimintoja.

Lääkärit yleensä pyytävät retikulosyyttien määrää ja täydellistä verenkuvaa (CBC) arvioidakseen kehon vastetta raudanpuuteanemian ja B12 -vitamiinin puutosanemian hoidossa. Retikulosyyttien määrän ja muiden veren indeksien nousu osoittaa yleensä, että luuydin reagoi hyvin tällaiseen hoitoon. Luuydinsiirtojen jälkeen retikulosyyttien määrän nousu on myös osoitus onnistuneesta siirrosta.

Retikulosyyttimääritystä varten ei ole erityisiä valmisteita. Flebotomi ottaa testattavan potilaan käsivarresta tietyn määrän verta. Veri käsitellään sitten laboratoriossa retikulosyyttimäärää varten, ja pätevä laboratoriohenkilöstö lukee sen manuaalisesti tai automatisoidulla menetelmällä.