Muodollinen tai akateeminen paperityyppi, retorinen analyysiessee analysoi toisen työtä, joko kirjallista tai visuaalista, perustuen useisiin retoriikan käsitteisiin. Näiden esseiden tarkoituksena ei ole vain ymmärtää, kuinka kirjoittaja toteuttaa erilaisia retorisia työkaluja ja tekniikoita tavoitteensa saavuttamiseksi, vaan myös kuinka tehokkaasti kirjoittaja on tässä tavoitteessa. Retoriset analyysiesseet annetaan usein ylemmän tason lukiolaisille tai alemman tason opiskelijoille, jotta he voivat opettaa heille, miten kriittisesti analysoida toisen työtä.
Toisin kuin monet muut esseetyypit, retoriset analyysit eivät keskity ensisijaisesti siihen, mitä kyseinen kirjoittaja sanoo, vaan siihen, miten hän sanoo sen. Siksi retoriikan analyysiesseen laatiessaan kirjoittaja ei saa keskittyä analysoitavan teoksen sisältöön vaan siihen, miten kyseinen sisältö esitetään lukijalle tai katsojalle. Jos esimerkiksi analysoitava artikkeli koskee aborttia, ei ole väliä, onko artikkeli abortin laillistamisen puolesta vai sitä vastaan. Analyysin kirjoittajan on sen sijaan keskityttävä siihen, miten artikkelin kirjoittaja esittää tapauksensa eikä itse tapausta.
Yleensä tämän saavuttamiseksi kirjailija kysyy itseltään teosta koskevia kysymyksiä. Esimerkiksi millaisia faktoja tekijä esittää? Tekeekö kirjoittaja virheitä tai epäonnistumisia loogisessa päättelyssä? Onko sävy sopiva aiheeseen ja yleisöön? Kun kirjoittaja on vastannut näihin kysymyksiin, hän voi sitten määrittää paitsi sen, miten kirjoittaja yritti todistaa väitteensä, myös teoksen kokonaistehokkuuden ja luotettavuuden.
Kuten useimmat muodolliset esseet, retorinen analyysiessee koostuu johdannosta, kappaleesta ja johtopäätöksestä. Näiden esseiden johdanto esittelee usein lyhyesti artikkelin tai kuvaa visuaalisen median, jota analysoidaan. Ne voivat myös antaa taustaa teoksen tekijälle tai luojalle. Johdanto -osan on sisällettävä opinnäytetyö, joka yleensä löytyy johdantokappaleesta tai sen lopusta, ja jossa kerrotaan, mitä essee aikoo todistaa analysoitavan kappaleen suhteen.
Retorisen analyysiesseen tulisi toimia väitöskirjan todistamiseksi. Yleisön ja analysoidun teoksen tarkoituksen määrittäminen on usein ensimmäinen askel näissä esseissä. Kun yleisö ja tarkoitus on vahvistettu, kirjoittajat voivat ottaa huomioon retoriset tekniikat, kuten sävy, sanavalinta ja esimerkkien tai todisteiden käyttö. Vahvat runkokappaleet käyttävät tiettyjä esimerkkejä analysoitavasta kappaleesta havainnollistaakseen kohtia.
Kun runko on valmis, analyysi on valmis vasta, kun johtopäätös on kirjoitettu. Vahva johtopäätös ei vain tiivistä esseen pääkohtia, vaan käyttää tätä yhteenvetoa todistamaan väitöskirjan oikeellisuuden. Näiden esseiden johtopäätökset osoittavat yleensä myös, olivatko tekijän käyttämät tekniikat todella tehokkaita.