Retorista toimintoa käytetään useimmiten sääntöjoukkona, joka ohjaa kirjailijaa luomaan tehokkaan sävellyksen, erityisesti akateemisia sävellyksiä tai sävellyksiä julkiseen puhumiseen. Toiminnan tai esineen retorinen tehtävä viittaa kohtaan, jonka se esittää väitteen tai julkisen keskustelun yhteydessä. Tätä termiä voidaan käyttää myös viittaamalla retoriseen strategiaan tai menetelmään, jolla lukija tai yleisö saadaan suostumaan kirjoittajan tai puhujan näkemykseen.
Retorinen funktio voi olla muutamia usein asioita, mutta sitä käytetään useimmiten viittaamaan sääntöihin, jotka ohjaavat kirjailijaa luomaan tehokkaan sävellyksen. Akateemisessa retoriikassa käytettävät menetelmät keskittyvät kuuntelijan tai lukijan tiedottamiseen. Kirjailija, joka luo informatiivisen teoksen, joka kuvaa aihetta, käyttää eri toimintoja kuin kirjoittaja, joka yrittää kritisoida aihetta tai esitellä lukijalle mahdollisesti vastakkaisen näkökulman. Se voi myös kuvata toiminnan tai kohteen vaikutusta keskusteluun.
Kuvaillessaan aihetta kirjoittaja voi käyttää kuvausta siitä, miltä esine näyttää, tuntuu tai tuntuu, tai hän voi käyttää esimerkkejä tai kertomusta antaakseen lukijalle paremman käsityksen aiheesta. Hän saattaa opettaa lukijaa määritelmillä ja luokituksilla tai visuaalisilla apuvälineillä, kuten taulukoilla ja kaavioilla. Kirjoittaja saattaa joskus käyttää retorisia välineitä kuvauksen tekemiseksi mielenkiintoisemmaksi, mutta hän ei yleensä sisällä kieltä, jonka tarkoituksena on vakuuttaa lukija kaikista kiistanalaisista seikoista.
Toisin kuin kuvaileva, informatiivinen kirjoittaminen, kriittinen tai argumentoiva sävellys käyttäisi retorista toimintoa, jonka tarkoituksena on saada lukija tai yleisö tietoon, jota ei ehkä hyväksytä yleisesti, kuten hypoteesi, joka haastaa aiemmin todeksi pidetyn tiedon. Kun kirjailija pyrkii vakuuttamaan lukijansa, hän saattaa tarjota tietoja, jotka johtavat hänen päättelynsä tueksi. Hän voi myös käyttää kertomusta havainnollistamaan, miten tiedot ja kohdat johtavat hänen johtopäätökseensä.
Useimmiten esineen retorinen funktio, joka voi olla sekä fyysinen kohde että sana koostumuksessa, viittaa siihen, miten esine toimii havainnollistaakseen koostumuksessa olevaa tietoa tai kohtaa. Esimerkkejä esineiden käytöstä retorisiin toimintoihin ovat rintaliivien polttaminen, joka kannustaa naisia karkottamaan yhteiskunnan asettamat naiselliset rajoitukset, tai kukan asettaminen aseeseen protestoimaan sotaa vastaan. Sanan tai lauseen retorinen tehtävä tulee ajankohtaiseksi, kun kirjoittaja päättää käyttää sanaa tai ilmausta, jolla on hyvä tai huono merkitys, neutraalimman sijasta.