Retorinen kolmio edustaa puhumis- ja kirjoitustyyliä, jonka tarkoituksena on informoida yleisöä, vaikuttaa ja vakuuttaa hänet. Tämä filosofi Aristotelesen alun perin kehittämä kielikone käyttää kolmea keskeistä osaa yleisön tai lukijoiden vetoamiseen. Niitä ovat logot, eetos ja patos, joita kutsutaan joskus aiheeksi, kirjoittajaksi ja yleisöksi. Tietyt kysymykset tai ominaisuudet voivat auttaa retorisen analyysin kirjoittamisessa tai tunnistamisessa.
Yksi retorisen kolmion tavoitteista on houkutella yleisöä järkevällä tavalla. Logoja voidaan parhaiten kuvata perusteluna tai argumentin tekstinä. Tässä tapauksessa kirjoittaja tai puhuja esittelee myös tietoa aiheesta ja tarjoaa erilaisia näkökulmia. Logoja voidaan käyttää väittämään tai ottamaan kantaa aiheeseen esittäessään tosiasioita ja todisteita kaiken tutkimuksen tueksi. Tapaustutkimukset, laboratoriokokeet ja tilastot ovat esimerkkejä teoksista, jotka vetävät yleisön logoja tai loogisia päättelyjä.
Luotettavuus auttaa myös vetoamaan yleisöön. Retorisen kolmion eetososa viittaa keskustelun muotoon tai esitykseen, mikä puolestaan antaa käsityksen kirjoittajan tai puhujan luonteesta. Eetoksen on autettava osoittamaan kirjoittajan uskottavuus ja luotettavuus sekä kyky osoittaa mitä tahansa tietoa aiheesta. Retorisen kolmion eetoskomponentin avulla yleisö odottaa kirjoittajan esityksen olevan selkeä, oikeudenmukainen ja tasapainoinen.
Pathos houkuttelee yleisöä voimakkaimmin, koska se herättää tunteita ja kiinnostusta. Tämä retoriikan osa keskittyy yleisön reaktioihin ja auttaa heitä hyödyntämään omaa mielikuvitustaan. Kirjoittaja tai puhuja käyttää patosta yhteyden muodostamiseen yleisöön ja hyödyntää heidän arvojaan ja uskomuksiaan.
Opiskelija voi soveltaa retorista kolmioa kirjoituksessaan tai oppia tunnistamaan sen käyttämällä tiettyjä kriteerejä. Esimerkiksi käytettäessä logoja tutkimuspaperissa, väitöskirja on yksilöitävä selkeästi ja tuettava uskottavilla todisteilla sekä pätevillä syillä. Logon on myös osoitettava hyvin harkittu ja looginen argumentti, joka esitetään loogisessa järjestyksessä. Patologiaa sovellettaessa argumentin on tarjottava visuaalisia yksityiskohtia ja vankkoja esimerkkejä, jotka kiinnostavat kuulijaa tai lukijaa sekä liittyvät yleisön arvoihin ja uskomusjärjestelmiin.
Eetoksen on osoitettava yhteys kirjoittajaan ja käsiteltävään aiheeseen. Tässä tapauksessa lähteet on tunnistettava ja mainittava asianmukaisesti. Kirjoittajan tai puhujan on osoitettava pätevyytensä paitsi osoittamalla tietämystään myös käyttämällä sanavalintoja ja sävyä oikeudenmukaisesti ja ammattimaisesti. Lopuksi, jos asiakirja tai puhe väittää tietyn näkökulman, kirjoittajan on osoitettava eetoksensa noudattamalla useita näkökulmia, mikä voidaan tehdä viittaamalla asianmukaisiin viitteisiin.