Retorinen kysymys on usein retoriikkaan perustuva kysymys, joka ei välttämättä vaadi vastausta. Se on usein tapa tehdä alustava lausunto muotoilemalla se kysymyksen muodossa. Tällaisia kysymyksiä käytetään usein keskustelussa, jotta vältetään suoran julistuksen antaminen, mutta samalla ne tekevät pointin. Jos asiasta puhutaan myöhemmin tai osoitetaan, että se ei ole tarkka, puhuja voi väittää, että se oli vain kysymys.
Retoriset kysymykset viittaavat yleensä oikeaan tai haluttuun vastaukseen ja ovat usein deklaratiivisia, kuten kysymys: “Häpeätkö, eikö totta?” Tätä kyselytyyliä käytetään yleensä oikeudessa, ja kysymykset ovat: “Olitko rikospaikalla, eikö?” Ne ovat usein johtavia kysymyksiä, ja joskus niitä käytetään tekemään joku tunnustamaan jotain.
Joskus retorinen kysymys esitetään vain ajatuksia herättävänä eleenä tai keinona herättää keskustelua. Tämä tapahtuu usein myös keskusteluissa, erityisesti poliittisissa keskusteluissa. Esimerkiksi “Kuinka korruptoitunut on hallitus?” on retorinen. Tähän kysymykseen ei ole konkreettista tai mitattavaa vastausta; vastaus perustuu mielipiteisiin. Tällaiset kysymykset voivat kuitenkin herättää ajatuksia ja keskustelua.
Vanhemmat ovat jo pitkään esittäneet retorisia kysymyksiä lapsilleen. Tältä osin on tehty paljon vitsejä. Kun lapsi huutaa, että kaikki muut tekevät jotain, mitä hän on kieltänyt, vanhempi voi vastata retorisella kysymyksellä, kuten: “Jos kaikki muut hyppisivät kalliolta, tekisitkö sinäkin sen?”
Retorinen kysymys sisältää usein myös retorisen ilmaisun tai puheen. Joskus ihmisestä tulee ajan myötä puhehahmo. “Vitsailetko?” on hyvä esimerkki jälkimmäisestä. Kaikki vastaamattomat kyselyt eivät kuitenkaan ole retorisia. Jotkut ovat vain tyhmiä kysymyksiä tai niitä pyydetään viihteeksi.
On jopa televisio -erikoisuuksia, jotka käyttävät kysymyksiä otsikoina, kuten “Missä he ovat nyt?” joka liittyy entisiin tähtiin, jotka eivät ole enää niin suosittuja kuin olivat. Kysymyksen tarkoituksena ei ole saada yleisöltä vastausta, vaan siihen vastataan koko ohjelman ajan. Samanlainen tilanne esiintyy, kun puhuja näyttää esittävän retorisen kysymyksen, mutta vastaa sitten itse siihen.