Retorinen teoria on teoria, joka tutkii retoriikkaa sen kielellisten, kognitiivisten, kulttuuristen ja filosofisten vaikutusten ja vaikutusten kannalta. Retorisen teorian eri aloja on monia, mutta niitä kaikkia yhdistää keskittyminen itse retoriikkaan ja siihen, miten sitä voidaan käyttää ja soveltaa eri tilanteisiin. Ensimmäiset tallennetut retorisen teorian tutkimukset ovat peräisin muinaisesta Kreikasta, jossa filosofit jakoivat retoriikan logoiksi, patosiksi ja eetoseksi. Retorisen teorian ja retoriikan erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa, mutta tärkein ero on siinä, että retorinen teoria kiinnittää enemmän huomiota retoriikan vaikutuksiin kuin sen käytäntöön.
Retoriikan ja retoriikan teorian yksinkertaisimmat erot ovat patos, eetos ja logot. Nämä erot ovat lähinnä tapoja, joilla retoorit pyrkivät vakuuttamaan ihmiset, jotka kuuntelevat heitä. Pathos keskittyy siihen, miten puhujat voivat vedota tunteisiin. Ethos keskittyy henkilön luonteen tai asiantuntemuksen havaittuun vetovoimaan. Logos on logiikan tutkimus, ja se sisältää kuinka argumentit voidaan purkaa ja luoda.
Retorisen teorian opiskelijat ovat ensisijaisesti kiinnostuneita siitä, miten retoriikan eri taidot vaikuttavat kuulijaan tai lukijaan. Pathos on prosessi, joka vetoaa tunteisiin, ja sitä voidaan analysoida kielellisesti. Sanat, joita retori käyttää keskustellessaan aiheesta, voivat olla emotionaalisesti neutraaleja tai emotionaalisesti varautuneita. Tapahtumaa voitaisiin esimerkiksi kuvata ”sattumaksi, jolla on valitettavia seurauksia” tai ”harhautus, joka johtuu välinpitämättömästä hallituksesta ja joka hylätään holtittomasti yleisön turvallisuuden suhteen”. Vaikka nämä kaksi lausuntoa saattavat keskustella samasta asiasta, jälkimmäinen käyttää emotionaalisesti varautuneita termejä, kuten “holtiton luopuminen” houkutellakseen kuuntelijoiden tunteita.
Eetos on yksi alue, jolla puhujat pyrkivät luomaan joko moraalisen tai henkisen paremmuuden aiemman kokemuksensa tai luonteensa vuoksi. Vaikutus, jolla on joku, jolla on moraalinen ylivoima, kuten hyväntekeväisyystyöntekijä, vaikuttaa yleisöön, voi olla hurjasti erilainen kuin tuomittu murhaaja. Poliitikot yrittävät yleensä käyttää eetosta lisäarvoa väittelemäänsä, koska puhujan luonne vaikuttaa yleisön käsitykseen siitä, mitä sanotaan. Tästä syystä tuki menetetään usein, jos poliitikko joutuu skandaaliin.
Retorisen teorian viimeinen pääasia on logot tai logiikka. Logiikan tavoitteena on rakentaa tai purkaa argumentteja niiden takana olevien päättelylinjojen perusteella. Virheettömällä logiikalla voi monin tavoin olla syvällinen vaikutus kuuntelijoiden kognitiiviseen ymmärrykseen siitä, mitä sanotaan. Samoin virheellinen logiikka, jonka vastustaja on oikein tunnistanut, voi vaikuttaa kielteisesti kuuntelijoiden mielipiteeseen esitetystä argumentista. Mielenkiintoista on, että logiikka pyrkii melkein nimenomaan poistamaan kaikki epämuodollisen tiedon kerrokset, joita sekä patos että eetos tuottavat.