Riippuvainen kysyntä syntyy, kun yhden kohteen, joka tunnetaan emoyhtiönä, kysyntä ja tuotantotaso määrää toisen kohteen, joka tunnetaan alatavarana, kysynnän. Esimerkiksi koska tietyn tuotteen pakkausmateriaalin tarve riippuu itse tuotteen tuotantotasosta, pakkausmateriaali on lapsituote, jolla on riippuvainen kysyntä, ja tuote itse on emoyksikkö, jolla on itsenäinen kysyntä. Valmistajat, jotka tuottavat tuotetta, jolla on riippuvainen kysyntä, perustuvat tyypillisesti tuotantotasoihin ja materiaalien hankintoihin perustuotteen odotetun kysynnän tai tuotantotason perusteella.
Suurin osa valmistavan teollisuuden tuotteista on lapsituotteita, joiden kysyntä perustuu vain muutamien päätuotteiden tuotantotasoon. Kun vanhempien tavaroiden kysyntä kasvaa, alitavaroiden kysyntä voi joko lisääntyä tai laskea vastauksena. Tarvittavan tuotantotason ja tarvittavien materiaalien laskemiseksi alivalikoimalla valmistajan on määritettävä suhteensa luonne emoyhtiön kanssa. Kun emoyksikön tarve muuttuu, valmistajan on käytettävä näiden kahden tuotteen välistä suhdetta muuttaakseen tuotantoa ja materiaalien ostamista alakohteelle prosessissa, jota kutsutaan materiaalivaatimusten suunnitteluksi.
Ennen materiaalivaatimusten suunnittelun kehittämistä valmistajat eivät perustaneet tuotantoa ja ostamista tietyn tuotteen kysyntään. Sen sijaan valmistajat käyttivät tilauspistemenetelmää, joka oli ostotapa, joka vaati valmistajaa pitämään tietyn materiaalin vähimmäismäärän aina saatavilla. Aina kun saatavilla olevan materiaalin määrä saavutti alimman tasonsa, valmistaja tilasi lisää. Tämä menetelmä ei kuitenkaan ottanut huomioon kuluttajien muuttuvia tarpeita, joten se johti harvoin tarkkoihin osto- tai tuotantotapoihin.
Riippuvan kysynnän ymmärtäminen on olennaista tehokkaan tuotannon ja maksimaalisen voiton kannalta. Jos valmistaja yliarvioi alituotteen kysynnän, valmistaja saattaa tuhlata materiaaleja, aikaa ja rahaa sellaisen tuotteen valmistukseen, jota kuluttajat eivät osta. Toisaalta, jos valmistaja aliarvioi alituotteen tarpeen, kyseinen valmistaja ei tuota riittävästi alituotetta kuluttajien tarpeisiin. Lisäksi, koska jotkin ylätason kohteet eivät voi toimia ilman alituotetta, alituotteen alituotanto saattaa estää pääkohteen tuotantoa tai jakelua.