Riippuva lause on osa kieliopillista virkettä, joka sisältää sekä verbin että aiheen, mutta ei välitä täydellistä ajatusta. Vaikka itsenäinen lauseke riittää muodostamaan lauseen yksinään, riippuvaiset lausekkeet on yhdistettävä itsenäisiin lausekkeisiin lauseiden muodostamiseksi. Kutsutaan myös toissijaisiksi lausekkeiksi, ne alkavat usein sanoilla, kuten prepositioilla, jotka osoittavat niiden riippuvuuden muista lauseen elementeistä. Oikein käytettynä riippuvaiset lausekkeet ovat hyödyllisiä lauseen pituuden ja kirjoitustyylin vaihtelemiseksi.
Usein tämäntyyppinen lauseke sisältää alussa sanan, kuten “jälkeen”, “vaikka”, “ennen”, “ellei” ja “kunnes”. Nämä merkkisanat ovat usein prepositioita, mutta eivät aina, ja tekevät lauseesta riippuvaisen toisesta ajatuksesta sen loppuun saattamiseksi. Esimerkiksi lauseke ”Kun aurinko laskee kaupungin ylitse illalla” vaatii lisätietoja, jotta voimme vastata tapahtuman tapahtumiin. Riippumaton lauseke voidaan yleensä muuttaa riippuvaiseksi lausekkeeksi lisäämällä yksi näistä merkin sanoista sen alkuun.
Pääsääntöisesti riippuvaiset lausekkeet on liitettävä itsenäisiin lausekkeisiin, jotta niistä voidaan tehdä kokonaisia lauseita, jotka voidaan suorittaa monin eri tavoin. Kirjoittaja voi käyttää tätä pilkulla, esimerkiksi: “Kun aurinko laskee kaupungin yli illalla, varjot ilmestyvät jalkakäytävälle.” Kirjoittajat voivat myös käyttää pilkkua ja sen jälkeen koordinoivaa konjunktiota, kuten “ja” “mutta”, “varten”, “tai” “ei”, “niin” tai “vielä”. Esimerkki tämän tyyppisestä yhteydestä olisi: “Hän halusi mennä ulos, mutta se oli liian kylmä”, jossa toinen lauseke on riippuvainen lauseke. Riippuva lause voidaan yhdistää myös puolipisteellä ja riippumattomalla merkintäsanalla, kuten “myös”, “lisäksi”, “kuitenkin” ja “lisäksi”.
Kirjoittajat tekevät usein virheitä, kun ne liittyvät lauseeseen liittyviin lausekkeisiin. Yksi yleisimmistä on lausefragmentti, jossa tämä lauseke on kirjoitettu virheellisesti täydelliseksi lauseeksi, kuten kohdassa “Koska ulkona oli liian kylmä.” Toinen yleinen virhe on pilkkuyhteys, jossa kaksi riippumatonta lauseketta erotetaan pilkulla, kun riippuvainen lauseke on tarpeen. Esimerkiksi lause “Hän halusi mennä ulos, se oli liian kylmä” sisältää kaksi itsenäistä lauseketta. “Mutta” -merkin lisääminen pilkun jälkeen tekee toisen riippuvaiseksi lauseeksi ja täydentää ajatuksen kieliopillisesti oikein.