Salaus on tapa yrittää pitää tiedot turvassa, yksityisenä ja aitona, kun ne kulkevat paikasta toiseen. Salaus auttaa suojaamaan tiedot joko paperilla tai Internetissä sähköpostitse, lomakkeen lähettämisen tai luottokorttitapahtuman aikana. Sana salaus tarkoittaa “piilottamista”, ja salaus toimii soveltamalla algoritmia tai standardoitua prosessia joihinkin tietoihin sen luettavassa muodossa – nimeltään pelkkä teksti – muuntaakseen ne lukukelvottomaksi muotoon – nimeltään salakirjoitusteksti – kunnes se saavuttaa tarkoitettu vastaanotin, joka avaa sen avaimella. Rijndaelin salaus on yksi salausalgoritmin tyyppi.
Ei ole selvää, pitäisikö Rijndael lausua /RINE dahl /tai /RAIN dahl /, mutta on selvää, että sana muodostettiin yhdistämällä osat kahden keksijän, belgialaisten salakirjoittajien Joan Daemenin ja Vincent Rijmenin sukunimistä. Rijmen ja Daemen, jotka olivat aiemmin työskennelleet Square -nimisellä salausalgoritmilla, kehittivät Rijndaelin salauksen vastauksena eräänlaiseen salaustekijöiden kilpailuun. Vuonna 1977, kun tietojen salausstandardin (DES) turvallisuus kyseenalaistettiin, National Institute of Standards and Technology (NIST) kehotti salaustekijöitä luomaan ja toimittamaan kehittyneitä algoritmeja uuden standardin perustana. Salausryhmät 11 maasta toimittivat 21 tällaista algoritmia: Rijndaelin salaus valittiin vuonna 2000.
Rijndael on lohkosalaus eikä suoratoistosalaus, ja tietoja käsitellään 128 -bittisissä lohkoissa. Avaimet ovat pidempiä kuin aikaisemmat järjestelmät, ja ne ovat 128 bittiä, 192 bittiä ja 256 bittiä. Uusi standardi, jonka perusta on Rijndaelin salaus, on edelleen käytössä vuodesta 2010 lähtien. Se on Advanced Encryption Standard (AES), jota kutsutaan joskus nimellä AES (Rijndael). AES – ja siksi Rijndael -salausta – käytetään langattomassa WAP2 -protokollassa (WiFi Protected Access, versio 2) ja IPSecissä (Internet Protocol Security), erityisesti IKE: ssä (Internet Key Exchange), joka on osa IPSec -protokollaa. IKE on menetelmä avainten vaihtoon.
Ainakin osittain uskon vuoksi Rijndaelin salaukseen useat organisaatiot ovat hyväksyneet AES: n tärkeille tiedonsiirtoille. Vuonna 2000 Yhdysvaltain hallitus alkoi käyttää AES: ää arkaluonteisten, luokittelemattomien asiakirjojen salaamiseen. Vuonna 2003 Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusvirasto (NSA) hyväksyi korkeimpien bittiavainten käytön salaisten asiakirjojen salaamiseen. Myös vuonna 2003 New European Schemes for Signatures, Integrity, and Encryption (NESSIE) -konsortio sopi AES: n käyttöönotosta. Kuten minkä tahansa algoritmin kohdalla, sekä turvallisuusasiantuntijat että ne, jotka haluavat hyödyntää sitä, yrittävät murtaa Rijndaelin salauksen.