Termiä “rikollisuus luontoa vastaan” alettiin käyttää Yhdysvaltain säädöksissä 1800 -luvulla viittaamaan “luontoa vastaan” pidettyihin seksuaalisiin käytäntöihin. Tiettyjen seksuaalikäytäntöjen syytteeseenpanokäytäntö oli ennen termiä “rikos luontoa vastaan”, ja sitä esiintyi monissa kansakunnissa ympäri maailmaa ennen 1800-lukua, ja se jatkui joillakin alueilla nykyään. Yhdysvalloissa, missä ilmausta käytettiin rikosoikeudessa, luontoon kohdistuvan rikoksen käsite katsottiin perustuslain vastaiseksi vuonna 2003, vaikka tätä ilmausta käyttävät lait ovat edelleen kirjoissa useissa osavaltioissa.
Tämän termin alaan kuului useita erilaisia käytäntöjä. Eläimellisyyttä pidettiin rikoksena luontoa vastaan, samoin kuin suuseksiä ja homoseksuaalisuutta. Joillakin alueilla itsetyydytystä pidettiin myös rikoksena luontoa vastaan. Monet näistä laeista rakennettiin ja niitä sovellettiin tavalla, joka kohdistui homopareihin, erityisesti homoihin.
Argumentit tällaisten lakien säilyttämiseksi osoittivat, että ne voivat aiheuttaa lisämaksuja tietyntyyppisistä rikosasioista. Esimerkiksi joku, jota syytetään lapsen hyväksikäytöstä, voidaan myös syyttää rikoksesta luontoa vastaan. Samoin ihmisiä, joita syytetään raiskauksesta, voidaan syyttää luonnonlakia ja raiskausta koskevista säännöistä. Näitä lakeja sovellettiin myös anomustapauksissa lisäämään anomismaksujen vakavuutta.
Jotkut kannattajat kuitenkin huomauttivat, että näitä lakeja sovellettiin usein epätasaisesti. Jos esimerkiksi heteropari havaitaan harjoittavan seksuaalista toimintaa julkisesti, häntä todennäköisesti syytetään sopimattomasta altistumisesta, kun taas homoparia voidaan syyttää rikoksista luontoa vastaan sopimattoman altistumisen lisäksi. Oli myös huolissaan siitä, että tällaisia lakeja voitaisiin käyttää poliisitoimiin, jotka tapahtuvat suostumuksensa saaneiden aikuisten välillä yksityisesti, mikä monien amerikkalaisten mielestä oli epämukavaa.
Biologit ovat myös kyseenalaistaneet luonnon vastaisen teon käsitteen. Lukuisten eläinlajien tutkimus on osoittanut, että kaikki toisessa kappaleessa käsitellyt toiminnot tapahtuvat itse asiassa luonnossa ja ovat melko yleisiä joidenkin lajien keskuudessa.
Tällaisten lakien perustuslaillisuuteen kohdistuvan haasteen seurauksena valtiot, joiden kirjoissa on rikoksia luonnonlakeja vastaan, eivät pane niitä täytäntöön. Rikoslain muut alueet voivat kattaa erityiskysymyksiä, joita varten näitä lakeja on kerran käytetty, jotta voidaan varmistaa, että rikoksiin, kuten raiskauksiin ja lasten hyväksikäyttöön syyllistyneet ihmiset voidaan syyttää lain täydellisessä laajuudessa.