Kun henkilöä syytetään rikoksen tekemisestä, laillista edustusta pidetään yleensä välttämättömänä – mutta se voi myös olla kallista. Alkuperäiskansoilla ja pienituloisilla henkilöillä on usein vaikeuksia hankkia rikosoikeudellisia asianajajia. Useimmat yleisen oikeuden maat tunnustavat oikeuden lailliseen edustukseen, mikä useimmissa tapauksissa tarkoittaa sitä, että hallitus tarjoaa asianajajia vastaajille, joilla ei ole varaa palkata omaa. Tätä kutsutaan rikosoikeudelliseksi avuksi. Joskus hallitukset ylläpitävät omaa rikosoikeudellisten asianajajiensa henkilöstöä, kun taas toisinaan he rekrytoivat rikollisen oikeusapuyhdistyksen palveluja.
Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat niitä maita, joissa on käytössä rikosoikeudellinen apuohjelma. Näissä maissa edustusoikeutta tai neuvontaa pidetään kaikkien rikossyytettyjen oikeutena. Jos rikoksesta syytetyllä ei ole varaa puolustaa itseään, hallitus tarjoaa ilmaisia asianajajapalveluja, jotta hänen oikeuksiaan ei loukattaisi. Harvat Manner -Euroopan maat takaavat samanlaiset oikeudet.
Valtion tarjoama rikosoikeudellinen apu tulee tyypillisesti julkisen puolustajan muodossa. Julkiset puolustajat ovat hallituksen asianajajia, jotka tuomioistuin on määrännyt työskentelemään rikossyytettyjen kanssa, joilla ei muuten olisi asianajajaa. Vastaajilla ei yleensä ole sananvaltaa julkisen puolustajansa valinnassa. Suurimman osan ajasta julkiset puolustajat nimitetään tapauksiin niiden saatavuuden, ei välttämättä heidän asiantuntemuksensa perusteella. Kaikki julkiset puolustajat ovat taitavia rikollisessa puolustuksessa, mutta heillä on tyypillisesti taitoja, jotka on hiottu useimmille rikoksille, toisin kuin tietyntyyppiseen puolustukseen erikoistuneet yksityiset asianajajat.
Useimmilla yhteisöillä on järjestöjä, jotka tunnetaan rikosoikeudellisina apuyhdistyksinä tai rikosoikeudellisina apuryhminä, jotka tarjoavat neuvonta- ja oikeusapupalveluja rikoksesta syytetyille henkilöille. Näissä ryhmissä työskentelee yleensä vapaaehtoisia tai pro bono -lakimiehiä. Joskus hallitukset ohjaavat pienituloisia syytettyjä rikollisen oikeusapuyhdistyksen palveluihin. Näissä tapauksissa hallitus maksaa yhteiskunnalle puolustuspalvelut. Suurin osa ajasta näitä palveluja pidetään edelleen pro bono rikollisena puolustuspalveluna, koska rahaa ei makseta asianajajalle henkilökohtaisesti vaan voittoa tavoittelemattomalle yhteiskunnalle.
Lukuun ottamatta yhteistyötä hallituksen kanssa alkuperäisen puolustuksen tarjoamiseksi, suuri osa oikeusapuyhdistysten työstä on ilmaisen oikeusavun tarjoaminen niille, jotka on jo tuomittu rikoksista. Rikoslaki sallii useimmissa tapauksissa tuomituille rikollisille valitusoikeuden, mutta laillista edustusta ei aina taata alkuperäisen oikeudenkäynnin jälkeen. Vastaaja, joka uskoo, että hänet on tuomittu väärin, voi pyytää pro bono -asianajajan apua valituksen tekemiseen, uudelleenkäsittelyyn tai syytteiden alentamiseen.