Rikosoikeudenkäynti viittaa oikeudenkäyntiin rikostuomioistuimessa. Rikosoikeudenkäynti on useimmissa maissa eri asia kuin siviilioikeudenkäynti. Siviilioikeudenkäynti on yksityinen oikeusjuttu kahden osapuolen välillä, kun taas rikosoikeudenkäynti on oikeudenkäynti, jonka valtio nostaa yksittäistä henkilöä vastaan.
Yhdysvaltain perustuslain asianmukaista menettelyä koskevan lausekkeen mukaan yksilöitä ei voida riistää elämästä, vapaudesta tai onnen tavoittelusta ilman oikeudenmukaista menettelyä. Oikeudenmukainen ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti vertaisraadin kanssa on osa asianmukaista menettelyä, ja se on taattu myös kuudennessa tarkistuksessa. Näiden sääntöjen mukaan henkilöä ei voi rangaista ilman rikosoikeudenkäyntiä.
Vain valtuutettu virkamies – syyttäjä – saa aloittaa rikosoikeudenkäynnin. Tämä tekee rikosoikeudenkäynnistä erillisen siviilioikeudenkäynnin, jossa toinen osapuoli voi haastaa toisen osapuolen oikeuteen lakisääteisen velvoitteen rikkomisesta. Vaikka jotkin toimet ja käyttäytyminen voivat johtaa sekä rikos- että siviilioikeudenkäynteihin, rikosoikeudenkäynti on aina pidettävä erillään siviilioikeudenkäynnistä.
Syyttäjä voi nostaa rikosilmoituksen vasta sen jälkeen, kun hän on käynyt asianmukaiset lailliset kanavat syytteiden asianmukaisuuden varmistamiseksi. Prosessi vaihtelee lainkäyttöalueen mukaan. Yhdysvalloissa syyttäjän on näytettävä todennäköinen syy nostaa rikosoikeudellinen syytös yksittäistä henkilöä vastaan ja sitten hänen on saatava syytös, joka osoittaa, että hänellä on riittävästi todisteita siitä, että syytetty on rikkonut lakisääteistä velvollisuutta saattaa henkilö syytteeseen.
Syytteen nostamisen ja pidättämisen jälkeen yleensä järjestetään rikosoikeudenkäynti. Oikeudenkäynnin aikana syyttäjällä on velvollisuus todistaa, että vastaaja rikkoi lakia. Rikosoikeudelliset oikeudenkäynnit edellyttävät korkeimpia todisteita, mikä tarkoittaa sitä, että syyttäjän on todistettava kaikki rikoksen osat ilman epäilystä.
Syytetyllä on useita mahdollisia puolustuksia rikosoikeudenkäynnissä. Hän voi yrittää esittää kohtuullisen epäilyn yhdestä tai useammasta rikoksen osasta, kuten osoittaa, ettei hänellä ollut vaadittua tarkoitusta tai ettei hän tehnyt lainvastaisia tekoja. Hän voi myös ottaa käyttöön myönteisiä puolustuksia, kuten itsepuolustuksen.