Kun henkilö heittää kiven lampaan, hän näkee roiskeen ja mahdollisesti kuulee kivin jyrkän plunkin. Hän saattoi huomata samankeskisiä ympyröitä, jotka rypistyivät paikasta, jossa kivi osui veteen. Heitetyllä kivellä voi olla myös muita vaikutuksia: se saattaa pelotella lähellä olevaa ankkaa, joka hyppää vedestä, osuu toiseen kiveen ja pomppii pois, tai pelottaa kaloja, kun se vajoaa lampaan. Henkilö, joka heittää kiven, on yhteydessä kiviin, veteen ja teoillaan ankkaan ja kaloihin. Hän on aiheuttanut muutoksen yhdellä ja yksinkertaisella teolla. Koulutuksessa tätä käsitettä kutsutaan ripple -ilmiöksi.
Luokkatyön johtoteoreetikko nimeltä Jacob Kounin loi termin “aaltoiluvaikutus” vuonna 1970 kuvaamaan positiivista vaikutusta, jota opettajat voivat aiheuttaa opiskelijoille. Kouninin mukaan vaikutus ilmenee, kun opettaja pyytää oppilasta lopettamaan häiritsevän tai tuhoisan käyttäytymisen. Hän huomasi, että kun opettaja pyysi oppilasta lopettamaan käyttäytymisen muun luokan edessä, tämä vaikutti kaikkiin muihin luokan oppilaisiin. Tämä sitoutuminen sai muut opiskelijat, jotka eivät ehkä kiinnitä huomiota, myös lopettamaan häiritsevän käyttäytymisen ja edistävät parempaa luokan hallintaa.
Kounin ehdotti, ettei oppilaan nuhtelu huonosta käytöksestä luokassa aiheuttaisi negatiivista aaltoilua. Jos yksi oppilas saattoi käyttäytyä väärin ilman, että häntä kehotettiin lopettamaan julkisesti, tämä antoi muille oppilaille luvan käyttäytyä väärin. Kounin kannattaa opintojensa ja vuoden 1970 kirjansa Kurinalaisuus ja ryhmänhallinta luokkahuoneissa avulla tämän ymmärtämistä kurinalaisemman luokkahuoneen saavuttamiseksi.
Aivan kuten lampaan heitetyllä kivellä voi olla tahattomia negatiivisia seurauksia, kuten ankan ja kalan pelottaminen, niin voi olla aaltoilua, kun opettajat soveltavat sitä perusteettomasti. Oppilaat, joilla on käyttäytymisongelmia jatkuvista oppimisvaikeuksista tai sairauksista, voivat vaikuttaa kielteisesti, jos heidän virheistään keskustellaan julkisesti usein. Jos opiskelija joutuu usein huomautusten kohteeksi, hän voi joutua sosiaalisesti haasteelliseksi ja muut opiskelijat voivat merkitä hänet erilaiseksi tai muut eivät yksinkertaisesti pidä siitä. Kouninin työn jälkeen tehdyt tutkimukset osoittavat, että opettajien on oltava tietoisia mahdollisista kielteisistä aalloista, joita julkinen huomautus aiheuttaa.
Termiä käytetään myös sosiologiassa, taloustieteessä ja monilla muilla aloilla keskustelemaan siitä, kuinka yhden asian käyttäytyminen tai esiintyminen voi vaikuttaa moniin asioihin. Esimerkiksi Duke-lehden tammi-helmikuun 2007 artikkelissa käsitellään Irakin sodan vaikutusta Yhdysvaltain kansaan. Artikkeli ”War’s Ripple Effect” ehdotti, että sota muuttui henkilökohtaisemmaksi, kun ihmiset todella tunsivat sotilaita, jotka ovat joko kuolleet tai loukkaantuneet. Tämä puolestaan voi muokata yleistä mielipidettä Irakin jatkuvan osallistumisen eduista.
Taloustieteilijät voivat käyttää termiä kuvaamaan alhaisten palkkojen vaikutusta asuntomarkkinoihin tai masentuneiden asuntomarkkinoiden vaikutusta korkoihin. Kaiken kaikkiaan väreilyvaikutus väittää, että teoilla on aina seurauksia, joko hyväksi tai pahaksi. Mikään toiminta ei ole ilman reaktiota, ja väreily voi joissakin tapauksissa olla kauaskantoista.