Yritykset ja muut instituutiot keräävät rahaa myymällä arvopapereita sijoittajille pääomamarkkinoilla. Riskienhallinta pääomamarkkinoilla on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että sijoittajat ymmärtävät ostamiensa arvopapereiden luonteen. Lisäksi monien maiden arvopaperilainsäädäntö edellyttää sijoituspalveluyritysten asettavan taloudelliset raportit ja muut arvopapereihin liittyvät materiaalit julkisesti saataville. Siksi riskienhallinta pääomamarkkinoilla on usein lain edellyttämää.
Riskienhallintaprosessi alkaa, kun vakuutuksenantajat tarkastavat osakkeiden liikkeeseenlaskua tai joukkovelkakirjalainojen myyntiä avoimilla markkinoilla suunnittelevien tahojen tilit. Vakuutusyhtiöt ovat vastuussa sen määrittämisestä, onko näillä yksiköillä varaa maksaa velkoja ja mahdollistavatko osakkeiden ostojen pääomapanokset näiden yritysten laajentumisen ja arvon kasvattamisen. Sijoituspalveluyritykset voivat kieltäytyä antamasta osakkeiden listautumisantia (IPO) ja laskemasta liikkeeseen muunlaisia arvopapereita, jos tällaisten arvopapereiden ostaminen altistaisi sijoittajat liialliselle pääriskille. Useissa tapauksissa äskettäin liikkeeseen laskettuja arvopapereita markkinoivat yritykset ostavat myös osan osakkeista ja joukkovelkakirjoista, mikä tarkoittaa, että nämä yritykset ovat tyypillisesti haluttomia käymään kauppaa korkean riskin arvopapereilla.
Kun sijoituspalveluyritys päättää viedä uuden arvopaperin markkinoille, seuraava vaihe pääomamarkkinoiden riskienhallinnassa on yleensä luokituslaitokset. Näiden yritysten palveluksessa olevat edustajat tarkistavat arvopaperit ja yrittävät arvioida pääriskin tason, jolle kunkin arvopaperin ostajat altistuvat. Nämä virastot antavat luottoluokituksia osakkeille ja joukkovelkakirjoille. Matalan riskin arvopaperit saivat korkeimman arvosanan ja korkeariskiset arvopaperit heikoimman. Joukkovelkakirjalainoista maksettava tuotto riippuu osittain näistä luokituksista ja niin sanotut roskalainat maksavat korkeimman tuoton, koska näiden joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskijat ovat todennäköisimmin laiminlyöneet velanmaksun.
Yksittäiset sijoittajat ja välittäjät, jotka toimivat kuluttajien ja yritysten puolesta, vertaavat tietyntyyppisistä arvopapereista saatavia mahdollisia tuottoja sijoittajien alttiina olevan pääriskin tasoon. Näin ollen riskienhallinta pääomamarkkinoilla edellyttää usein sitä, että kuluttajat tekevät omaa yksityistä tutkimusta tietyistä yrityksistä tai kunnista selvittääkseen, haluavatko he sijoittaa osan omista varoistaan näihin laitoksiin. Suurin osa ihmisistä perustaa päätöksensä omiin havaintoihinsa sekä välittäjiensä neuvoihin ja arvopaperiluokituslaitosten arvioihin.
Ilman riskienhallintaa sijoittajilla ei olisi varmaa tapaa tunnistaa vähäriskisiä sijoituksia spekulatiivisista arvopapereista. Hallituksen sääntelyviranomaiset monissa maissa tarkastavat rutiininomaisesti luokituslaitokset ja pankkiiriliikkeet varmistaakseen, että nämä yritykset tarjoavat kuluttajille tarkkoja riskitietoja. Useimmilla arvopaperityypeillä on kuitenkin vain vähän tai ollenkaan päätakauksia, mikä tarkoittaa, että pääomamarkkinoiden riskienhallintaprosessi ei riitä poistamaan kaikkia sijoittajien kohtaamia sijoitusvaaroja.