Kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja (IFRS) valvoo IASB (International Accounting Standards Board). IFRS -standardien riskiluonnos on eräänlainen lausunto, jonka IASB julkaisee määräajoin ja ehdottaa muutoksia tähän kirjanpitomenetelmään. Sen tarkoituksena on saada palautetta alan asianomaisilta osapuolilta. Kun IASB on ottanut huomioon muiden alan ammattilaisten lausunnot, se päättää, onko sen tarpeen tarkistaa asiakirjassa tehtyä ehdotusta vai onko se valmis hyväksymään.
IFRS -standardien mukainen altistumissuunnitelma on pakollinen vaihe asianmukaisessa prosessissa kohti virallista standardimuutosta. Yleensä se ehdottaa yhtä asiaa. Tämän on tarkoitus edustaa muutosta tai muutosta kokonaisuudessaan, eikä se ole keskustelun alku.
IFRS -standardien riskiluonnosta voidaan käyttää ehdottamaan muutoksia tiettyyn näkökohtaan lähestymistapaan tai siihen, miten ja milloin se raportoidaan. Sitten kirjanpitäjät ja muut vastaavat alan ammattilaiset voivat analysoida ehdotettuja muutoksia ja päättää, ovatko ne käytännöllisiä. IASB tekee päätöksen siitä, pannaanko ehdotuksessa ehdotettu muutos täytäntöön vai ei, sen perusteella, miten se saa altistumissuunnitelmaan.
Ennen kuin IASB julkaisee IFRS -riskiluonnoksen, se tutkii yleensä perusteellisesti käsiteltävän asian. Henkilöstösuositusten perusteella laaditaan luonnos. Useat IASB: n ryhmät analysoivat, keskustelevat ja muuten tutkivat luonnosta. Kun näyttää siltä, että asiakirja on valmis julkiseen tutustumiseen, organisaatio tekee lopullisen äänestyksen siitä, pitäisikö se julkaista.
IFRS -standardien mukaista altistumissuunnitelmaa voi edeltää keskusteluasiakirja. Tämä asiakirja sisältää tyypillisesti useita sivuja ja kattaa monia käsiteltävän asian näkökohtia. Se voi tarjota erilaisia vaihtoehtoja lähestyä ratkaisua tai uutta tietoa ongelmasta, joka voi auttaa lukijoita tekemään päätöksen. Nämä asiakirjat julkaistaan yleensä yhteystietojen ja huomautusten kanssa.
Vaikka keskusteluasiakirja voi inspiroida palautetta, joka on hyödyllinen valotusluonnoksen valmistumisessa, se ei aina ole välttämätöntä. Sitä käytetään tyypillisesti monimutkaisissa tilanteissa, joissa on useita tapoja lähestyä ongelmaa tai jos IASB: lle ei ole selvää, miten edetä. Julkinen lisäpalaute voi parantaa valotusluonnoksen luomista. Tämä voi lisätä todennäköisyyttä, että alan ihmiset hyväksyvät ehdotuksen, koska heillä on ollut rooli sen luomisessa.