Riskirahoitus on termi, jota käytetään kuvaamaan resurssien kulutusta, joka ilmenee, kun yritys kärsii taloudellisia tappioita liiketoiminnan aikana. Rahoitus liittyy resurssien turvaamiseen, joita voidaan käyttää tappioiden kattamiseen, jolloin yritys voi hallita tappioita vaikuttamatta kielteisesti liiketoiminnan päivittäiseen toimintaan. Riskirahoitusta hallitaan useilla eri tavoilla, mukaan lukien tällaiseen liikkeeseenlaskuun varattujen varantojen muodostaminen, riskin jakaminen kolmannen osapuolen kanssa tai jopa vakuutuksen hankkiminen, joka siirtää riskin tosiasiallisesti vakuutuspalvelujen tarjoajalle.
Yksi yleisimmistä keinoista rahoittaa rahoitusta on käyttää vakuutusturvaa tietyn liiketoimintaprojektin mahdollisten tappioiden kattamiseen. Tässä ajatuksena on siirtää yritykseen liittyvä riski vakuutuksen tarjoajalle ottamalla vakuutus, joka täyttää korvausvaatimukset siinä tapauksessa, että tietyt tapahtumat toteutuvat kyseisen hankkeen yhteydessä. Vaikka tämäntyyppinen rahoitusstrategia on kallista, sen hyöty on tietää, että vaikka hanke epäonnistuu lopulta yhden tai useamman politiikan ehtojen kattaman tapahtuman vuoksi, tappiot korvataan ilman, että heidän on käytettävä muita yrityksen varoja.
Yritys voi myös halutessaan hallinnoida riskinrahoitusta yrityksen sisällä luomalla vararahastoja, joita voidaan käyttää epäonnistuneen hankkeen velkojen maksamiseen. Tämän lähestymistavan ansiosta yritys voi tehokkaasti tarjota itselleen jonkin vakuutusmuodon. Varat sijoitetaan yleensä jonkinlaiselle korolliselle tilille ja vararahoitus käytettäväksi vain hätätilanteissa. Tämä auttaa erottamaan tilin saldon yritysten käyttörahastoista. Jos kyseinen hanke epäonnistuu, tämän hätävarauksen varoja voidaan käyttää velan maksamiseen ilman, että joudutaan upottamaan yleiseen toimintarahastoon ja mahdollisesti vaarantamaan yrityksen taloudellinen vakaus.
Riskirahoitusta voidaan hallita myös riskien yhdistämisellä. Jos oletetaan, että liiketoimintayrityksessä on kaksi tai useampia kumppaneita, jokainen kumppani sitoutuu ottamaan tietyn prosenttiosuuden riskistä ja luo omat varauksensa riskin hallitsemiseksi. Lopputuloksena on, että kenenkään kumppanin ei tarvitse joutua maksamaan kaikkia velkoja, jotka liittyvät epäonnistuneeseen yritykseen, mikä puolestaan tarkoittaa vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa haitallisesti minkään kumppanin taloudelliseen hyvinvointiin.