Joskus kutsutaan sakraaliseksi selkärangaksi, ristiluu on luu, joka löytyy selkärangan pohjasta. Se koostuu viidestä eri nikamasta, jotka on yhdistetty muodostamaan kolmion tai kiilan muodon, ja ristiluu tunnetaan joskus myös poikkiluuna. Kun viitataan viiteen nikamaan kollektiivisesti, käytetään termiä ristiluu. Kuitenkin, kun viitataan johonkin viidestä, on yleisempää viitata ristinikamiin.
Tämän nikamakokoelman nimi tulee latinan sanasta sacer, joka on käännetty tarkoittamaan pyhää tai vahvaa. Luun nimi viittaa uskomukseen, että ristiluu toimii tyynynä tai istuimena lisääntymiselimille sekä miehillä että naisilla. Sellaisenaan luun rakennetta on pidetty erityisen tärkeänä monissa kulttuureissa.
Asennossa ristiluu toimii liitoskohtana useiden eri luun välillä vartalon keskiosassa. Ristiluun yläosa liittyy lannenikaman viimeiseen. Vasemmalla ja oikealla puolella tämä luu yhdistyy lonkkaluun. Pohjassa ristiluu liittyy häntäluun tai häntäluuhun.
Näiden viiden nikaman kehityksessä on joitain rakenteellisia eroja kussakin sukupuolessa. Naisilla on yleensä sakraalialue, joka on lyhyempi ja muodoltaan hieman leveämpi kuin miehillä. Yläosassa on yleensä enemmän kaarevuutta kuin alaosassa. Yleisvaikutus on, että naisen ristiluu pyrkii tuottamaan suuremman lantionontelon, mikä pyrkii antamaan naisen lantiolle enemmän käyriä.
Sitä vastoin miehen ristiluualueella on yleensä yhtä paljon kaarevuutta sekä luun ala- että yläosassa. Tämä saa aikaan vaikutuksen, jossa miehen lantion ontelo on rakenteeltaan hieman soikeampi kuin naispuolisen vastineen. Tasaisen kaarevuuden seurauksena uroksen lonkat ovat yleensä vähemmän näkyvät verrattuna muuhun vartalon keskiosaan.
Kuten monet kehon luut, ristiluun murtuma voi olla erittäin tuskallinen. Ristiluun oikea asettaminen on välttämätöntä paranemisprosessille. Usein kipsiä voidaan käyttää auttamaan pitämään rikkoutuneita osia paikallaan, jotta vartalo voi alkaa korjata murtumaa. Toipuminen ristiluun murtumasta vaihtelee riippuen murtuman laajuudesta, yksilön iästä ja yleisestä terveydentilasta sekä yksilön kyvystä pysyä enemmän tai vähemmän vuodepotilaana paranemisjakson aikana.