Pinnalla on helppo olettaa, että kreikkalaisten palvomien jumalien ja roomalaisten autuaiksi julistettujen jumalien välillä on vain pieniä eroja. Kaksitoista tärkeää jumalaa ja jumalattareita seisoi kreikkalaisten Olympus -vuoren huipulla. Myös roomalaiset keskittivät mytologiansa 12 hyvin samanlaisen jumalan ja jumalattaren ympärille. Tässä on melko vähän totuutta, mutta on myös muutamia eroja, jotka ulottuvat syvemmälle kuin yksinkertainen nimenmuutos roomalaisen ja kreikkalaisen mytologian välisessä suhteessa.
Kreikkalaiset tekivät monia tarinoita muun muassa Zeuksen, Apollon, Aphroditen ja Aresin seikkailuista, rakkaussuhteista toistensa kanssa rakkaussuhteisiin ihmisten kanssa, jotka johtivat sankarirotuun. Heidän mytologiset jumaluutensa asuivat salaperäisessä universumissa, joka näytti samanaikaisesti tästä maailmasta – vaikkakin korkealla vuorella – ja sen ulkopuolella. Kreikkalaiset tarinankertojat käyttivät jumalallisia suhteita selittämään luonnon ja historiallisia tapahtumia sekä viihdettä. Kreikkalaiset jumalat ja jumalattaret olivat pohjimmiltaan hellenistinen saippuaooppera, jossa jokainen uusi luku rakentui edellisille.
Rooman vallan 300 vuoden aikana roomalainen ja kreikkalainen mytologia menivät päällekkäin ja sulautuivat yhteen. Roomalaiset toivat mukanaan oman panteoninsa, mutta Kreikan rikas kulttuuri, monimutkainen yhteiskunta ja loistava taide kiehtoivat heitä. Aina kun yhteys kreikkalaisen ja roomalaisen jumalan tai jumalattaren välille syntyi, roomalaiset halusivat luoda sen. Varhaisimmassa inkarnaatiossaan roomalainen mytologia jatkoi jumalien asumista Olympuksen vuorella.
Ajan myötä roomalaisen ja kreikkalaisen mytologian välillä alkoi näkyä eroja. Tämä käy ilmi kreikkalaisen Aresin, sodan jumalan ja hänen roomalaisen persoonansa Marsin roolien välisistä eroista. Ares, vanhempi näistä kahdesta, on kostonhimoinen, kauhistuttava, väkivaltainen ja fyysinen. Hänen raivoisaa luonnettaan lieventää hänen sisarensa Athena, joka tuo strategiaa, logiikkaa ja johtajuutta sotapeliin.
Roomalaisille Mars oli moniajo jumala, joka johti taistelukenttiä ja maataloutta. Hedelmällisyyden jumalana osana tätä työtä oli levittää siemeniä, aivan kuten roomalaiset tekivät laajentaessaan valtakuntansa tunnetun maailman kulmiin. Mars otti Kreikan Athenen kyvyn sotilaalliseen strategiaan ja käytti sotaa vähemmän itsetarkoituksena ja enemmän keinona tasapainottaa rauhaa. Muut roomalaisen ja kreikkalaisen mytologian väliset erot liittyivät sekä persoonallisuuden hienovaraisemmiin piirteisiin 12 olennaisessa jumalassa ja jumalattaressa että heidän laillisten ja laittomien jälkeläistensä sukupolvissa.