Rooman tasavalta merkitsee erityistä roomalaisen historian aikakautta, joka alkoi vuonna 509 eaa., Kun Junius Brutus kaatoi Rooman monarkian ja perustettiin tasavaltainen hallintomuoto. Tämä uusi hallintomuoto, jota johtaa kaksi valittua konsulia, korosti valvonta- ja tasapainotusjärjestelmää sekä kolmen hallintoalueen: toimeenpanevan, lainsäädäntö- ja oikeuslaitoksen – perustamista ja erottamista tai itsenäisyyttä. Myös senaatti ja kokous perustettiin Rooman tasavallan alaisuuteen. Rooman tasavaltahallitus kesti lähes 500 vuotta, kunnes joukko sisällissotaa johti Prinsessaan tai Rooman valtakunnan alkuvaiheeseen noin 27 eaa.
Rooman tasavallan vaikutusvaltaisimmat poliitikot olivat kaksi konsulia, jotka hallitsivat Rooman armeijaa ja jotka parlamentti valitsi vuodeksi kerrallaan. Konsulit olivat senaatin jäseniä sekä patricioita tai Rooman aatelisen eliitin jäseniä. Konsulit valitsivat kaikki Rooman senaatin jäsenet ja hallitsivat olennaisesti kaikkia hallituksen näkökohtia valvomalla muita virkamiehiä ja edustajia. Konsulit eivät ainoastaan voineet toimia tuomarina, vaan heillä oli myös valta valita ja asentaa tarvittaessa diktaattori kuuden kuukauden ajaksi. Konsulien auktoriteetin tarkistamiseksi kaikkien päätösten oli oltava yksimielisiä, koska molemmilla oli veto -oikeus.
Kaikki 300 Rooman tasavallan senaatin jäsentä olivat konsulien kaltaisia patricioita. Konsulaatit nimittivät senaattorit elinikäiseksi ja muut jäsenet hyväksyivät paikat avattuna. Vain konsulit voisivat erottaa senaattorin vallasta. Rooman senaatti hallinnoi tasavallan talousarviota ja taloutta ja oli kiinnostunut ulkopolitiikasta. Senaatti antoi asetuksia nimeltä senatus consultum, joka toimi neuvona konsulille, joka usein noudatti näitä valtuuksia.
Senaatin lisäksi Rooman tasavalta sisälsi myös kokouksen, johon kuului kaikki plebeian kansalaiset. Plebeialainen oli kuka tahansa, joka oli syntynyt Rooman alempiin tai ei-aatelisiin luokkiin. Kokouksella, toisin kuin senaatilla, ei ollut omaa rakennusta, vaan plebeilaiset kokoontuivat foorumille tai pääliikekeskukseen ja torille väittelemään asian puolesta tai vastaan ja myös äänestämään päivän asioista. Vaikka senaatti pystyi estämään suurimman osan kokouksen päätöksistä, mukaan lukien sodan julistamisen tai ei, se kokoonpano valitsi kaksi senaattoria, jotka toimivat konsulina. Tämän seurauksena kaikkien senaattorien, jotka halusivat tulla konsuliksi, piti saada plebeialaisten tuki ja ilmaista myötätuntonsa.