Rotusyrjintälaki annettiin Australiassa vuonna 1975, ja siinä määrätään, että on laitonta syrjiä ihmisiä rodun, ihonvärin, etnisen alkuperän ja maahanmuuttoaseman perusteella. Laki ei kata muita syrjinnän muotoja, kuten seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, jota käsiteltiin myöhemmin myöhemmässä lainsäädännössä, kuten vuoden 1984 sukupuolisyrjintälaissa. Rotuerottelulain nojalla joukko syrjiviä tekoja tehtiin laittomiksi. On esimerkiksi lain vastaista kieltää työ, palvelut, koulutus tai pääsy tiloihin rodun perusteella. Muita lainsäädännön piiriin kuuluvia alueita ovat asuminen, osallistuminen klubeihin, pääsy hallituksen ohjelmiin ja urheiluun osallistuminen.
Australian parlamentti hyväksyi rotusyrjintälain vuonna 1975. Se on osa Australiassa hyväksyttyjä syrjintälakeja, mukaan lukien sukupuolisyrjintälaki, ikäsyrjintälaki, vammaisuuserotuslaki ja rotuvihalaki. Vuoden 1986 jälkeen kaikki syrjintätoimet siirrettiin Australian ihmisoikeuskomission (AHRC) alaisuuteen. AHRC ottaa vastaan ja tutkii valituksia sellaisilta henkilöiltä, joiden mielestä he ovat todistaneet tai joutuneet rodullisen syrjinnän uhreiksi.
Laissa on pakotettuja poikkeuksia sen omiin sääntöihin. Joillekin yksilöille ja ihmisryhmille voidaan antaa erityisiä eroja ja etuoikeuksia muita lukuun ottamatta, jos he tarvitsevat valtion apua menestyäkseen. Australian alkuperäiskansojen ryhmät ovat olleet pitkään köyhtyneet ja taloudellisesti heikommassa asemassa. Laissa säädetään erityisestä erosta, jonka mukaan he voivat saada taloudellista apua. Tällaiset erot eivät tietenkään ole syrjintää sanan missään ruma merkityksessä, eivätkä siksi loukkaa teon henkeä.
Rotusyrjintälaki ei koske pelkästään syrjintää, vaan myös rotusyrjintää. Tämä tekee laittomaksi jopa rotuun liittyvien kommenttien esittämisen tietyillä areenoilla, kuten Internet -blogeissa ja chat -huoneissa, urheilutapahtumissa ja julkisissa puheissa. Teknisesti mitä tahansa julkisesti esitettyä rotuun loukkaavaa kommenttia voidaan pitää rikoksena lain sanamuodon mukaan. Esitys sisältää myös rotua loukkaavia taideteoksia, graffiteja ja julisteita. Tämä on vahvasti ristiriidassa Yhdysvaltojen lähestymistavan kanssa rotusyrjintään, jossa pannaan täytäntöön syrjinnän vastaisia lakeja, mutta rodullisesti loukkaavaa puhetta ei voida pitää rikoksena ensimmäisen tarkistuksen sananvapauden vuoksi.
Teossa luetellaan huolellisesti paikat ja olosuhteet, joissa rotuun loukkaava puhe olisi sallittua, kuten näytelmän näyttelijät, joissa rikos on kuvitteellinen eikä todellinen. Muita poikkeuksia ovat akateemiset julkaisut ja tiedotusvälineet. Myös rotusyrjintälaissa tunnustetaan, että voi olla tilanteita, joissa joku sanoo jotain, joka voidaan tulkita rodullisesti loukkaavaksi, mutta joka on perusteltua asiayhteydessään.