Ryhmän kehittäminen on prosessi, jossa ryhmä muodostetaan ja sitten tehdään yhteistyötä tavoitteen saavuttamiseksi. Prosessi sisältää tyypillisesti neljä eri vaihetta, joista toinen lisätään myöhemmin: muodostaminen, myrsky, normointi, suorittaminen ja keskeyttäminen. Prosessin kuvasi ensimmäisenä kasvatuspsykologi Bruce Tuckman, joka esitteli prosessin ensimmäisen kerran 1960 -luvulla. Siitä lähtien näistä ryhmäkehityksen vaiheista, joita joskus kutsutaan tiiminrakennukseksi tai tiimin kehittämiseksi, on tullut yleisesti hyväksytty ryhmäkäyttäytymismalli.
Ryhmäkehityksen ensimmäinen vaihe tunnetaan muodostumisena. Tässä alkuvaiheessa perusryhmä muodostuu ja jäsenet tutustuvat toisiinsa. Vaikka suhteita olisi jo olemassa, tämä vaihe on edelleen tärkeä, koska se antaa näille yksilöille mahdollisuuden tutkia suhteen uutta puolta ja olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tämä vaihe voi mennä suhteellisen nopeasti.
Muodostuksen jälkeen on seuraava myrskyaika. Tässä vaiheessa kamppailuja ryhmän johtajuudesta ja menettelyistä voi tapahtua, ja monilla eri ihmisillä on ajatuksia siitä, miten asioiden pitäisi olla. Vaikka nimi voi viitata paljon ristiriitoja, prosessi voi pysyä suhteellisen siviilinä ryhmän kokoonpanosta riippuen. Ryhmän kehittäminen tänä aikana voi olla etusijalla tuotantoon nähden.
Normaalivaiheessa asiat alkavat jonkin verran rauhoittua. Johtaja tai ainakin johtamistyyli valitaan ja ryhmä aloittaa siirtymisen alkuvaiheista kypsään vaiheeseen. Tässä vaiheessa jäsenet määrittävät ryhmän lopulliset säännöt ja prioriteetit. Joitakin töitä kohti yleistä tavoitetta voi tapahtua tänä aikana, mutta tämä on vielä aika määrittää, mitä tapahtuu hallinnollisesta näkökulmasta.
Ryhmäkehityksen suoritusvaihe on aika, jolloin suurin osa työstä tapahtuu. Ryhmä käyttää normointivaiheessa määriteltyjä prosesseja ja menettelytapoja kohti yleistä tavoitetta. Tämä on vaihe, jolloin ryhmä on tuottavin ja etenee eniten tavoitteensa saavuttamiseksi. Vaikka ajoittain saattaa syntyä ristiriitoja, ne on sovitettava yhteen sovittujen sääntöjen mukaisesti. Muutoin seurauksena voi olla toimintahäiriö.
Ryhmän kehitysprosessin viimeinen vaihe tunnetaan lykkäämisenä. Tässä vaiheessa ryhmä on saattanut suorittaa tehtävänsä tai ainakin päättänyt, että tehtävä ei ole saavutettavissa. Tämä on viimeinen vaihe ennen ryhmän hajoamista ja on pääasiassa sosiaalinen vaihe, jossa ryhmä voi kokoontua muistelemaan tehtävää ja prosessia.