Saalistushinnoittelu on käytäntö, jossa yritys yrittää saada markkinavalvonnan alentamalla sen hinnat selvästi kilpailijoiden hintoja alhaisemmalle tasolle, jolloin kyseiset kilpailijat lopettavat toimintansa, koska he eivät pysty vastaamaan kyseisiin hintoihin, tai ne eivät voi ylläpitää alennettuja hintoja, koska heiltä puuttuu pääomaa. Tämä taktiikka on laitonta monilla maailman alueilla, vaikka voi olla hyvin vaikeaa todistaa, että yritys todella harjoittaa saalistushinnoittelua. Jotkut taloustieteilijät ovat ehdottaneet, että tämä käytäntö on pitkälti teoreettinen ja että vain harvat yritykset ovat todella harjoittaneet sitä.
Voidakseen käyttää saalistushinnoittelua liiketoimintatyökaluna yrityksen on oltava riittävän vahva kestämään tappiota pitkään aikaan myydyistä tuotteista alhaisin kustannuksin. Monilla yrityksillä ei ole taloudellista tukea tähän, mikä voi tehdä tästä taktiikasta riskialtista uhkapeliä. Yritysten on myös luotettava olettamukseen, että kilpailijat eivät palaa markkinoille, kun hinnat nostetaan normaalille tasolle.
Tämä käytäntö toimii useilla tavoilla. Saalistushinnoittelu pitää tyypillisesti uudet kilpailijat poissa markkinoilta, koska he eivät voi toivoa, että ne vastaisivat syntyneitä keinotekoisesti alhaisia hintoja, ja käytäntö ajaa myös olemassa olevat yritykset pois markkinoilta alentamalla hintoja pidemmälle. Joissakin tapauksissa yritys saattaa ajaa muut yritykset pois toiminnasta ja hankkia sitten tiloja, työntekijöitä ja/tai laitteita estääkseen heitä pääsemästä takaisin teollisuudelle.
Yksi klassisista esimerkeistä, joita on käytetty havainnollistamaan saalistushinnoittelua, on kahvilaketju, joka avautuu kadun toisella puolella paikallisesta kahvilasta. Teoreettisesti molempien kauppojen hintojen tulisi olla samanlaiset, koska kahvin, leivonnaisten ja muiden tuotteiden peruskustannukset ovat samat. Ketju voi kuitenkin luottaa yrityksen tukeen ja tehdä päätöksen radikaalisti alentaa hintoja, houkutella asiakkaita laitokseensa ja lopulta poistaa kilpailun liiketoiminnasta.
Saalistushinnoitteluteorian arvostelijat väittävät, että yritykset, jotka näyttävät harjoittavan tätä käytäntöä, kilpailevat vain avoimesti ja oikeudenmukaisesti markkinoilla. Esimerkiksi yllä olevassa esimerkissä kahvilaketju ei tee mitään laitonta, se tekee vain laskelmoidun liiketoimintapäätöksen valloittaakseen enemmän markkinaosuutta luottaen resursseihin, jotka sen on tuettava sitä useiden kuukausien ajan, jolloin tulot voivat olla hieman haluttua alhaisempi.