Sääntelyviranomainen on omaisuuserä, jonka omistaa yhteisö, mutta jota valvoo tai sääntelee valtion sääntelyvirasto. Useimmissa tapauksissa virasto myöntää laitokselle etuoikeuden siirtää omaisuuteen liittyviä kustannuksia tai tuloja yhtiön taseeseen. Tämä luo tilanteen, jossa omaisuutta ei tarvitse kirjata tuloslaskelmaan ja veloittaa sen tuloista tai kuluista, jotka se kattaa.
Useat kansalliset verovirastot tunnustavat sääntelyvarallisuuden käsitteen ympäri maailmaa. Yksi tämän tyyppisen omaisuusraportoinnin eduista on se, että yritykset saavat pitää omaisuuserän taseessa niin kauan kuin on tarpeen. Omaisuuserän arvo katsotaan kirjattavaksi ja kirjataan tuloslaskelmaan vasta silloin, kun omaisuuserään liittyvät kustannukset syntyvät tai kun hyödykkeiltä merkittävät takaisinperinnät toteutuvat. Tämä luo tilanteen, jossa omaisuuserän arvoa ei tarvitse pitää verotuksessa tulona tai kuluna ennen kuin kyseisellä omaisuuserällä on tosiasiallisesti tapahtunut jonkinlaista toimintaa.
Kirjoittamalla sääntelyyn kuuluva omaisuuserä yrityksen taseeseen ei ole mahdollista, että omaisuuserä jätetään huomiotta tai jätetään pois koko kirjanpitoprosessista. Omaisuuserä on edelleen kirjanpidossa jollain tavalla, mikä asettaa käytännön yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaiseksi sellaisissa maissa kuin Yhdistynyt kuningaskunta, Yhdysvallat ja Kanada. Yksi käytännön eduista, jotka liittyvät sääntelyyn liittyvän omaisuuserän raportointiin taseessa, on se, että tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan raportoida tarkasti asiakkaiden saamat palautukset tai omaisuuserään liittyvät kulut, kun ja kun ne tapahtuvat, pidetään mahdollisimman pieninä.
Maissa, joissa sääntelyyn liittyvää omaisuutta voi kuljettaa sähköyhtiö, useimmiten sähkö- tai sähköyhtiö, kyseisen maan sääntelyvirasto määrittää kriteerit, jotka omaisuuserän on täytettävä voidakseen saada tämän tyyppisen vapautuksen tuloslaskelmaan sisällyttämisestä. Koska nämä kriteerit voivat vaihdella hieman maasta toiseen, on tärkeää työskennellä sen sääntelyviraston kanssa, jossa liiketoiminta sijaitsee, jotta voidaan varmistaa, että kaikki tällä tavalla luetellut varat täyttävät kaikki asiaankuuluvat määräykset. Tämä auttaa varmistamaan, että kirjanpitokirjat pidetään oikeina ja että verotuksessa ilmoitettavat tulot ovat vallitsevien ohjeiden mukaisia.