Sääntelylaki on osa hallinto -oikeutta ja koostuu hallintovirastojen asettamista säännöistä ja määräyksistä. Yhdysvalloissa näiden virastojen toimivalta on liittovaltion kongressin ja Yhdysvaltojen eri lainkäyttöalueiden osavaltion lainsäätäjien valtuuttama. Hallintovirastojen kaksi päätehtävää ovat sääntöjen laatiminen ja sääntelyn täytäntöönpano, jota kutsutaan myös “tuomioksi”. Hallintovirastoilla on omat tuomioistuimet ja tuomarit.
Vuonna 1789 kongressi alkoi käyttää sääntelyvirastoja ja lakeja hallinnoidakseen tulli-, kauppa- ja veteraanihyötyjä. Hallituksen kasvaessa teollisuuden sääntelyn ja yhteiskunnan monien huolenaiheiden käsittelyn tehtävistä tuli liian vaikeita yksin kongressille. Se alkoi siirtää toimivaltaansa hallintovirastoille tietyillä aloilla. Teoria oli, että tietyn alan asiantuntijat sopivat paremmin näiden alojen sääntöjen laatimiseen ja täytäntöönpanoon. Hallinto -oikeus käsittää nykyään suuren määrän hallintoelimiä, joista jokainen hallinnoi tiettyä alaa tai yleistä etua.
Hallintovirastoilla on sääntelytoimikuntia, jotka luovat sääntelylakia ja valvovat sen noudattamista. Ne myös asettavat ja valvovat alan standardeja. Esimerkkejä kongressin alaisuudessa toimivista sääntelykomiteoista ovat Ydinenergia -alan sääntelykomissio, ympäristönsuojeluvirasto ja maatalousosasto. Useimmilla liittovaltion hallintovirastoilla on vastaavia osavaltion tasolla. Useimmilla muillakin mailla on jonkinlainen hallintovirasto riippumatta niiden hallintotyypistä.
Sääntelylailla on sama voima kuin kongressin tai osavaltion lainsäätäjän säätämillä laeilla. Monilla yksityisillä yrityksillä on oma henkilöstö, jonka tehtävänä on varmistaa, että yritykset noudattavat osavaltion ja liittovaltion määräyksiä. Yhdysvaltain hallitus pyrkii varmistamaan, että yleisö tuntee liittovaltion säännöt ja että heillä on pääsy niihin. Presidentti Barack Obama antoi 18. tammikuuta 2011 toimeenpanomääräyksen, jossa kehotetaan kaikkia liittovaltion hallintoelimiä, joilla on sääntelyviranomainen, asettamaan niiden noudattamis- ja täytäntöönpanomenettelyt saataville ja ladattaviksi verkossa.
Suurinta osaa sääntelylakeista ei löydy säännöistä. Sen sijaan se julkaistaan kongressin liittovaltion rekisterissä (CFR). Kansallinen arkisto- ja asiakirjavirasto kokoaa CFR: n. Se löytyy lakikoulujen ja yliopistojen kirjastoista ja joistakin suuremmista julkisista kirjastoista.
Hallitus julkaisee myös CFR -säännöt ja -asetukset verkossa. CFR: n online -versiota ei pidetä virallisena lainsäädännönä, vaan se päivitetään päivittäin. Jokaisella valtiolla on oma kokoelmansa valtion hallinnollisista säännöistä ja menettelyistä.
Hallinto -oikeuden tuomioistuimet ratkaisevat sääntelyvirastojen ja yritysten, järjestöjen ja yksilöiden väliset kiistat. Kuulemisia johtaa hallinto -oikeuden tuomari, joka on yleensä sääntelyelimen palveluksessa. Hallinto -oikeuksien on toimittava perustuslain sekä liittovaltion ja osavaltion perustuslain rajoissa.