Sääntö T on laillinen rajoitus osakekaupalle Yhdysvalloissa. Se koskee sijoittajia, jotka ostavat marginaalilla eli lainaavat rahaa välittäjältä osakkeiden ostamiseksi. Sääntö T tarkoittaa, että sijoittajien on käytettävä lainaamaansa rahaa tai vastaavaa rahaa.
Marginaalin ostaminen edellyttää investointia enemmän kuin käteisellä, jonka todella luovutat etukäteen. Sitä voidaan soveltaa erilaisiin sijoitustyyleihin, mutta säännön T osalta siihen liittyy yleensä vain lainan ottaminen välittäjältä osakkeiden tai muiden arvopapereiden ostamiseksi. Tämä lisää sijoituksen mahdollista tuottoa, mutta lisää myös mahdollisia tappioita.
On olemassa lakisääteinen rajoitus, joka tunnetaan nimellä vähimmäismarginaalivaatimus. Tässä kerrotaan, kuinka suuri osuus sijoituksesta on tiettynä ajankohtana ja joka on katettava sijoittajan omalla rahalla. Jos sijoituksen arvopaperin arvo laskee, välittäjä tekee vakuusvaatimuksen, mikä tarkoittaa, että sijoittajan on annettava välittäjälle enemmän rahaa osuuden palauttamiseksi. Useimmissa tapauksissa sijoittaja takaa tämän prosessin käyttämällä muita omistamiaan arvopapereita vakuudeksi. Jos sijoittajan on annettava enemmän rahaa välittäjälle, nämä muut arvopaperit myydään automaattisesti.
Vähimmäismarginaali oli historiallisesti erittäin korkea, mikä osoittautui ongelmalliseksi. Tämä johtuu siitä, että jos osakekurssit laskivat, useampien sijoittajien piti antaa ylimääräistä rahaa välittäjilleen marginaalivaatimuksen säilyttämiseksi. Tämä merkitsi usein muiden arvopaperien myyntiä. Myynnin lisääntyminen laski osakemarkkinoiden hintoja edelleen, mikä puolestaan tarkoitti sitä, että yhä useammat sijoittajat joutuivat antamaan ylimääräistä rahaa välittäjilleen luoden noidankehän. Tätä mallia on mainittu merkittävänä tekijänä vuoden 1929 pörssiromahduksessa.
Siitä lähtien vähimmäismarginaalivaatimukset ovat olleet paljon pienemmät. Sääntö T on laki, joka antaa keskuspankille valtuudet asettaa vähimmäismarginaalivaatimukset. Vuonna 1974 tasolle asetettiin 50%, mikä tarkoittaa, että jokaisen, joka ostaa marginaalilla, on annettava aluksi vähintään puolet sijoituksen arvosta välittäjälle, ja välittäjän lainaksi antama määrä on rajoitettava puoleen sijoituksen arvosta.
On tärkeää muistaa, että sääntö T on vain laillinen raja. Välittäjä voi asettaa tiukempia vakuusvaatimuksia suojautuakseen paremmin. Nämä vaatimukset vaihtelevat yleensä riippuen kaupankäyntihistoriasta ja sijoittajan luotettavuudesta.