Saarten suojelu on pyrkimys säilyttää ja suojella ekosysteemejä saarilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. Kuten muillakin suojelutyypeillä, saarten suojelulla pyritään estämään lajien ja niiden elinympäristöjen häviäminen. Tämä on erityisen tärkeää saarilla, koska ympäröivät vedet voivat estää elävien olentojen luonnollisen pääsyn ympäristöön.
Tämäntyyppinen suojelu vaatii pätevien säilyttämistyöntekijöiden, kuten metsänvartijoiden, ponnisteluja. Näillä työntekijöillä on yleensä luonnonsuojeluun, biotieteeseen tai biologiaan liittyvä tutkinto sekä erikoistunut ja laajennettu koulutus saarten ekosysteemien kehittämiseen liittyvistä tekijöistä. Saarten suojelutehtävät tarvitsevat yleensä paljon enemmän ihmisiä kuin nämä koulutetut työntekijät. Siten saarten suojelijat turvautuvat vapaaehtoisten apuun ja valvovat heitä perustyön suojelutehtävissä.
Saarten suojelu vaatii suojelutyöntekijöiden lisäksi myös laillisia työntekijöitä, kuten poliisia. Nämä työntekijät auttavat luonnonsuojelijoita noudattamaan paikallisia suojelu- ja villieläinten määräyksiä. Useita lainkäyttöalueita on usein otettava mukaan, koska suojelu- ja villieläinlainsäädännön rikkojat voivat toisinaan pakenemaan vesikulkuneuvoja, eivätkä ne näin ollen rajoitu aina saarelle.
Usein saarilla työskenteleviä ammattimaisia luonnonsuojelijoita tuetaan valtion ohjelmilla. Muissa tapauksissa luonnonsuojelijoiden on perustettava voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, joiden toiminta edellyttää kansalaisten panosta. Usein voittoa tavoittelemattomat ryhmät ovat erikoistuneita ja keskittyvät vain yhteen ongelma -alueeseen saarella tai sen lähellä. Esimerkiksi Guadalupen saaren suojelurahasto Meksikossa keskittyy suuren valkohain populaation suojelemiseen.
Riippumatta siitä, mistä suojelun tuki on peräisin, saarten suojelu käyttää erilaisia menetelmiä tulosten saamiseksi. Esimerkiksi luonnonsuojelijat partioivat säänneltyjä alueita, vapauttavat eläimiä tai kanoja, istuttavat siemeniä tai taimia, merkitsevät villieläimiä ja kannustavat kierrätys- ja saastumismenetelmiin. Vaikka suojelu vaatii valtavan määrän ihmisiä, jotkin saarten säilyttämismenetelmät voivat olla eristäviä, esimerkiksi silloin, kun luonnonsuojelija tekee kenttätutkimuksen saaren syrjäisellä alueella. Saarten suojelussa työskentelevien on siis voitava toimia sekä johtajina että riippumattomina tutkijoina.
Saarten suojelu on huolenaihe, koska lajit eivät usein pysty matkustamaan suurten vesistöjen yli lähteäkseen saarelta. Tämä on tieteellistä mielenkiintoa, koska joillakin saarilla on lajeja, joita ei ole missään muualla maailmassa. Saarten suojelun ansiosta nämä lajit on suojattu sukupuutolta. Ehkä paras esimerkki tästä on Archipiélago de Colón, joka tunnetaan paremmin Galápagos -saarina, ja sen villieläimet auttoivat Charles Darwinia hypoteesimaan vahvimpien selviytymisestä ja muodostamaan kuuluisan evoluutioteoriansa.
Saarten maantieteelliset erityispiirteet merkitsevät sitä, että sekä saarelta että muilta mailta löydettyjen lajien edustajien on haastavaa muuttaa saarelle. Tällä on merkitystä, koska saarilajit, joiden väestö vähenee merkittävästi, eivät voi saada lukumäärää helposti takaisin ilman ihmisten väliintuloa. Saaren populaation väheneminen ei välttämättä tarkoita, että nämä lajit muuttuvat uhatuiksi tai uhanalaisiksi, mutta jopa yhden lajin poistaminen saarelta voi luoda eristetyn alueen, jossa ekosysteemi ei ole enää vakaa.