Säästäminen ja laina, joka tunnetaan myös joskus säästökohteena, on rahoituslaitos, joka keskittyy tarjoamaan jäsenilleen korollisia säästötilejä ja talletustodistuksia ja tarjoaa myös asuntolainaa. Säästö- ja laina -ajatuksen taustalla on, että sen on tarkoitus kannustaa jäsentensä säästäväisyyttä ja samalla tarjota ihmisille mahdollisuus hankkia asuntoa pankin tarjoaman rahoituksen avulla. Tällaiset organisaatiot voivat olla yhteisöpohjaisia tai suurempia ketjupankkeja.
Varhaisimmat säästöt ja lainat aloitettiin 1800 -luvulla osana laajempaa yhteiskunnallista liikettä, jonka tarkoituksena oli edistää vastuullisuutta, säästäväisyyttä ja mahdollisuuksia sosiaaliseen etenemiseen keskiluokan jäsenille. Tämä pankkimalli osoittautui erittäin suosituksi monilla maailman alueilla. Jotkut laitokset toimivat osuustoiminnallisesti ja voitot palautetaan jäsenille, kun taas toiset toimivat julkisesti noteerattuina yrityksinä tai yksityisinä laitoksina.
Yhdysvalloissa ryhdyttiin toimenpiteisiin säästämisen ja lainan edistämiseksi 1930 -luvulla, jolloin monet amerikkalaiset kärsivät taloudellisista vaikeuksista. Näihin vaiheisiin sisältyi joitakin asuntolainojen tarjonnan ja käsittelyn uudistuksia, joiden tarkoituksena oli mahdollistaa ihmisten mahdollisuus kantaa asuntolainat loppuun asti ja vähentää markkinoiden sulkemisriskiä. Lain mukaan säästöjen ja lainojen oli tarjottava vähintään 65 prosenttia lainoistaan asuntolainoina, jolloin suurin osa sen varoista oli asuntolainoja.
Rahoitusalan jyrinällä oli 1970 -luvun lopulla syvällinen vaikutus säästö- ja laina -alaan, mikä lopulta aiheutti säästö- ja lainakriisin. Hallitus aloitti näiden laitosten laajamittaisen sääntelyn purkamisen, ja tämä yhdistettynä kiinteistöjen arvojen radikaaleihin muutoksiin laski näiden laitosten arvoa. Lähes 800 säästöä ja lainaa epäonnistui Yhdysvalloissa tänä aikana, ja joillakin alueilla ne vetivät myös perinteiset pankit alas.
Lukuisat kriitikot ovat huomauttaneet, että säästämisen ja lainan rakenne voi tehdä siitä erittäin haavoittuvan. Lain mukaan se ei voi hajauttaa varojaan keskittämällä arvoa asuntolainoihin, mikä tarkoittaa, että se on erittäin altis kiinteistöjen arvonmuutoksille ja talouden muutoksille. Päätös sääntelyn purkamisesta 1980 -luvulla ottamatta käyttöön joitakin suojatoimenpiteitä on mainittu syynä siihen, miksi nämä instituutiot epäonnistuivat niin näyttävästi ja niin suuressa määrin.