Säästö- ja lainakriisi, joka tunnetaan myös nimellä S&L -kriisi, on yksi Yhdysvaltojen historian suurimmista talousskandaaleista. Eri tekijöiden saostama 1970- ja 1980 -luvun kriisi johti satojen säästö- ja lainayritysten maksukyvyttömyyteen ja johti uusiin säännöksiin, joiden tarkoituksena oli estää vastaavien kriisien syntyminen tulevaisuudessa. Vaikka säästö- ja lainakriisin tarkat syyt ovat jonkin verran keskustelunaiheita, siitä aiheutunut taloudellinen katastrofi vaati liittohallitukselta monen miljardin dollarin pelastustoimen, ja se saattoi olla tekijä 1990-luvun alun ja Yhdysvaltain talouskriisi alkoi vuonna 2007.
Säästö- ja lainayhdistys eli säästäminen on finanssiorganisaatio, joka tarjoaa pääasiassa asunto- ja kulutusluottoja. Toisen maailmansodan jälkeen nämä yhdistykset laajenivat valtavasti vauvabuumin ja kukoistavan Yhdysvaltain talouden seurauksena. Alaa säänneltiin huolellisesti, eikä se 1960 -luvun loppuun mennessä voinut tarjota sijoittajille sitä merkittävää tuottoa, jonka rahat ja osakemarkkinoiden sijoittaminen voisivat tarjota. Tämän seurauksena hallitus antoi useita lakeja, jotka johtivat alan sääntelyn purkamiseen, jota pidettiin usein yhtenä tärkeimmistä säästö- ja lainakriisiin johtavista tekijöistä.
Säästö- ja lainayhdistykset voisivat sijoittaa vähemmän riskejä täyttäviin säädöksiin, mutta ne voisivat tuottaa paljon enemmän tuottoa. Yksi syy monien taloustieteilijöiden mainitsemiin säästö- ja lainakriisiin on se, että säästö- ja lainayhtiöt olivat liittovaltion vakuutettuja samalla korolla riippumatta investointien riskitasosta. Tämä johti yhä riskialttiimpiin investointeihin, joita tuettiin veronmaksajien rahoilla, jolloin jo vaikeuksissa olevat yritykset joutuivat syvemmälle velkaan ilman seurauksia.
Säästö- ja lainakriisiin on kymmeniä ehdotettuja syitä, jotka keskittyvät pääasiassa sääntelyn purkamisen vaikutuksiin ja tehokkaan valvonnan puutteeseen, toissijaisten lainausyhtiöiden hämmästyttävään menestykseen, jotka voisivat tarjota parempaa tuottoa ja korkoja lainoille kuin S&L -yhdistykset, ja asuntomarkkinoilla kaikkialla Yhdysvalloissa 1980 -luvulla. Valitettavasti kriisi oli piilossa ja sitä pahensi sääntelylautakunnat, jotka alkoivat ryhtyä entistä jyrkempiin toimiin epäonnistuneiden yhdistysten suojelemiseksi estääkseen finanssikriisin syntymisen.
Vuonna 1989 presidentti George Herbert Walker Bush julkisti pelastussuunnitelman nimeltä vuoden 1989 rahoituslaitosten uudistus-, elvytys- ja täytäntöönpanolaki (FIRREA) S&L -alan maksukyvyttömyyden paljastusten jälkeen. Tämä suunnitelma poisti alkuperäiset sääntelyneuvostot ja korvasi ne uusilla, laajensi tuolloin menestyneiden toissijaisten lainaorganisaatioiden toimivaltaa ja loi kokonaisuuden yrittää ratkaista lähes 800 nyt maksukyvyttömäksi katsottua S&L-yhdistystä. Joidenkin arvioiden mukaan tuloksena oleva suunnitelma on maksanut Yhdysvaltain veronmaksajille yli 120 miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD) toteutuksen jälkeen.