Varainhoitovakuutus on eräänlainen henkivakuutussuunnitelma, joka on rakennettu maksamaan kertakorvaus, kun vakuutus on erääntynyt tai jos vakuutettu kuolee jossain vaiheessa ennen vakuutuksen täyttä maturiteettia. Maksuehdot voivat vaihdella jonkin verran, koska erääntymisaika voi olla kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen tai asettaa tietyn ikärajan. Vakuutus voi myös rajoittaa maksua kuolinsyyn perusteella ja rajoittaa ehdot koskemaan onnettomuuksia tai vakavia sairauksia, joita ei ole diagnosoitu vakuutussopimuksen alkamishetkellä.
On olemassa erilaisia muotoja, joita voidaan käyttää lahjoituspolitiikassa. Yksi suosituimmista lähestymistavoista tunnetaan yksikkökohtaisena rakenteena. Tällä lähestymistavalla on varauksia rahan nostamiseen ennen eräpäivän saavuttamista. Säännöksissä kuvataan prosessi, jolla määritetään vakuutuksen arvo silloin, kun kotiutusta pyydetään. Yleensä kaava käsittää sen, kuinka kauan vakuutus on ollut voimassa, sekä sen käteisen määrän, joka on maksettu vakuutukseen käteisnostopyynnön päivämäärään asti.
Kaikentyyppisten lahjoituspolitiikkojen keskeinen tarkoitus on tarjota taloudellista hyötyä edunsaajalle sopimuksen erääntyessä. Useimmat sisältävät luvun, joka tunnetaan vakuutussummana. Tämä on vähimmäismäärä, jonka edunsaaja saa, kun erääntymisehdot on täytetty. Vakuutukseen liittyvien investointien tuloksesta riippuen edunsaaja voi saada lisäetuja olettaen, että investoinnit, jotka on suoritettu yli nimellisarvon ja että osa näistä voitoista on käytetty vakuutuksen arvon bonuksina. Useimmissa lahjoituspolitiikan muodoissa bonukset otetaan huomioon vain, jos sopimus on voimassa eräpäivään saakka.
Kuten muuntyyppisissä vakuutussuunnitelmissa, myös lahjoituspolitiikassa on varauksia ennenaikaisesta maksusta siltä varalta, että vakuutuksenottajan kuolee ennen sopimuksen täyttä matkaa. Ei ole epätavallista, että tietyt kuolinsyyt kielletään, mikä estää vakuutuksen maksamisen. Esimerkiksi vakuutusta voidaan pitää mitätön, jos vakuutettu tekee itsemurhan tai kuolema johtuu sairaudesta, joka on diagnosoitu ja dokumentoitu ennen vakuutuksen laatimista. Jos todistetaan, että edunsaaja oli vastuussa vakuutetun kuolemasta, hän ei saa vakuutuksesta tuloja.