Sähköinen varojen siirtolaki, joka tunnetaan myös nimellä EFT Act tai Regulation E, on osa vuoden 1978 Yhdysvaltain lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on selventää sähköisten varojen siirtoon osallistuvien, myös kuluttajien, oikeuksia ja velvollisuuksia. Kongressi hyväksyi sen tarkoituksenaan selventää oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka määritettiin epäselviksi tuolloin voimassa olleen kuluttajansuojalainsäädännön mukaan. Vaikka kaikkien sähköisiä varoja siirtävien henkilöiden oikeuksia ja velvollisuuksia kosketaan, yksittäisten kuluttajien oikeuksien suojelu oli sähköisen varojen siirtolain painopiste.
EFT -laissa ei oteta huomioon tapahtumia, jotka on saatu sekillä, vekselillä tai muulla paperityypillä. Sen sijaan keskitytään tapahtumiin, jotka ovat peräisin puhelinlaitteen, elektronisen päätelaitteen tai tietokoneen tai magneettinauhan kautta; esimerkiksi pankkiautomaatti (ATM), tapahtuma, siirto myyntipisteestä, puhelinsiirto tai suora talletus tai nosto. Tarkasteltava tapahtumatyyppi on sellainen, joka valtuuttaa, neuvoo tai määrää rahoituslaitoksen hyvittämään tai veloittamaan tiliä.
Jotkut sähköisen varojen siirtolain toimeksiannoista ovat selkeästi hyödyllisiä kuluttajalle. Ilmoitusvaatimuksissa todetaan esimerkiksi, että kaikki tapahtumaan liittyvät maksut on näytettävä näkyvästi ja näkyvästi automaatissa tai sen kautta ennen kuin kuluttaja sitoutuu peruuttamattomasti tapahtuman suorittamiseen. Kaikki maksut, joita ei julkisteta tällä tavalla, ovat kiellettyjä.
Sähköisen rahansiirron yhteydessä, johon liittyy kuluttajan tili, EFT -laissa säädetään, että ehdot on ilmoitettava kuluttajalle, kun palvelu on tehty. Lisäksi tiedot on kirjoitettava ymmärrettävällä kielellä, ja niissä on oltava tietoja, kuten yhteystiedot luvattoman varojen siirron yhteydessä, oikeus lopettaa maksu ennakkoon valtuutetusta sähköisestä varojen siirrosta ja miten se tehdään sekä sähköisen varojen siirron maksut palvelut. Kuluttajan rahoituslaitoksen ehdoissa tapahtuvista muutoksista on ilmoitettava kuluttajalle kirjallisesti vähintään 21 päivää ennen muutoksen voimaantuloa. Rahoituslaitosten on myös dokumentoitava sähköiset varojen siirrot kuluttajille säännöllisin väliajoin. Lausunnoissa on oltava palkkiot ja kuluttajan saldot kyseisen kauden alussa ja lopussa.
Sähköinen varojen siirto kuluttajan tililtä voidaan valtuuttaa vain kuluttaja kirjallisesti sähköisen varojen siirtolain mukaisesti. Kuluttaja voi lopettaa maksun etukäteen valtuutetulla sähköisellä varojen siirrolla joko suullisesti tai kirjallisesti. Rajoitus on, että ilmoitus pysähdyksestä on toimitettava vähintään kolme työpäivää ennen siirtoaikataulua. Rahoituslaitos voi vaatia suullisen ilmoituksen jälkeen vahvistavan kirjallisen luvan, jolloin sen on ilmoitettava kuluttajalle vaatimuksesta ja minne lähettää kirjallinen ilmoitus noudattaakseen sitä.
Sähköinen varojen siirtolaki tarjoaa myös protokollan virheiden ratkaisemiseksi ja rajoittaa kuluttajien vastuuta luvattomista siirroista. Siinä selvennetään rahoituslaitosten vastuuta siinä tapauksessa, että ne eivät tee asianmukaisesti asetettuja elektronisia varojen siirtoja ilman lieventävää syytä tai jättämättä talletuksen hyvitystä tai jättämättä maksua lopettamatta, kun sitä pyydetään asianmukaisesti. Siinä kuvataan myös tilanteita, kuten Jumalan tekoja, joissa rahoituslaitos ei ole vastuussa.