Sähkönhankintasopimukset (PPA) ovat erikoissopimuksia, joilla luodaan työsuhteet asiakkaiden välillä, jotka haluavat ostaa sähköä sähköä tuottavalta yksiköltä, jolla on ylijäämä myydä. Tämäntyyppinen sopimus voi olla kahden yrityksen välillä, jotka palvelevat kahta eri maantieteellistä aluetta, ja toinen yritys ostaa toisen liiallisen sähköntuotannon asiakkaiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Tämäntyyppinen järjestely liittyy yleensä sähkön tuotantoon eri keinoilla, mukaan lukien uudemmat vaihtoehdot, kuten energiantuotanto aurinkopaneeliverkkojen ja tuuliturbiinien avulla. Tarkat ehdot vaihtelevat ostettavan sähkön luonteen ja sähkönostosopimuksen tekemiseen sovellettavien viranomaismääräysten mukaan.
Kuten monenlaisia yrityssopimuksia, myös sähkönostosopimus sisältää ehtoja, jotka määrittelevät sopimuksen syyn ja kunkin työsuhteeseen osallistuvan osapuolen oikeudet ja velvollisuudet. Useimmat niistä on rakennettu siten, että niillä on tietty alkamis- ja päättymispäivä, ostetun sähkön määrään liittyvät palkkiot ja maksut sekä jopa yksityiskohdat siitä, miten sähkö toimitetaan ostajalle. Määräykset, jotka kattavat maksuviivästykset ja muut asiat, ovat myös usein osa sähkönhankintasopimusta, joka auttaa määrittelemään tarkemmin sopimuksen kattamien liiketoimien ehdot. Sopimus kattaa myös usein tilanteita, joiden vuoksi yksi tai molemmat osapuolet voivat irtisanoa sopimuksen ennenaikaisesti, sekä määräyksiä, joiden avulla sopimus voidaan siirtää uuteen ajanjaksoon tietyn ajan kuluessa ennen sen päättymispäivää.
Vaikka on poikkeuksia, sähkönostosopimukseen osallistuva myyjä on tavallisesti sähkön tuottamiseen ja toimittamiseen käytetyn tekniikan omistaja ja ylläpitäjä. Myyjällä on puolestaan vakiintunut verkko, jota voidaan käyttää toimitetun tehon jälleenmyyntiin asiakkailleen. Esimerkiksi, kun sähkönostosopimus on kahden alueellisen sähköyhtiön välillä, ostaja muodostaa yhteyden myyjän verkkoon järjestääkseen sähkönsiirron käyttämällä ostajan omistamaa ja käyttämää tekniikkaa. Myyjä puolestaan välittää ostamansa sähkön tilaajilleen oman verkko- ja laitteistoverkonsa kautta.
Joissakin tapauksissa sähköntoimittajan ja kunnan välillä voidaan tehdä sähkönostosopimus. Tässä järjestelyssä toimittaja sitoutuu myymään sähköä kaupungille kiinteällä hinnalla yksikköä kohti. Kaupunki yhdistää sitten palvelun muihin palveluihin, kuten vesi ja maakaasu, tarjoten keskitetyn palvelun kansalaisilleen. Tässä skenaariossa sähköyhtiö käsittelee yksittäistä asiakasta alueella sen sijaan, että se muodostaisi yksittäisiä asuntotilejä kaikille kunnassa. Tyypillisesti kaupunki pystyy neuvottelemaan alhaisemmasta hinnasta volyymin käytön perusteella ja puolestaan pystyy jälleenmyymään sähkön asukkailleen hinnalla, joka on kilpailukykyinen, mutta sallii kaupungin saada pienen voiton.