Ehkä ei niin yllättävää, että yksittäiset saippuapalat pakattiin aikoinaan lähetystä varten laatikkoon, joka tunnetaan (odota sitä) saippualaatikoksi. Kauppiaat purkivat saippuan esillepanoa varten ja heittivät itse laatikon pois kujalle. Ajoittain ohikulkija, joka puhui julkisesti mielessään, poimi pois heitetyn astian ja käytti sitä nostaakseen itsensä joukon yläpuolelle, kun hän puhui tietystä kiinnostavasta aiheesta, yleensä uskonnollisesta tai poliittisesta. Tämä käytäntö seisoa todellisen laatikon päällä ja puhua pitkään kiistanalaisesta aiheesta inspiroi lopulta metaforisempaa termiä “saippualaatikon päälle nouseminen”.
Metaforisesti sanottuna saippualaatikko olisi mikä tahansa julkinen paikka, joka ainakin sietää sananvapauden harjoittamista, kuten radion keskusteluohjelma, sanomalehden yhteisöllinen huuto-osio, Internet-pohjainen keskustelufoorumi tai julkinen kaapelikanava. Aina kun soittaja tai julistaja jollakin näistä foorumeista päättää lähteä pitkälle hölmöilyyn jostain erittäin latautuneesta poliittisesta asiasta, voidaan sanoa, että hän on nyt noussut saippualaatikkoon. Tämä ei välttämättä ole puhujan ja yleisön välistä vuoropuhelua, vaan enemmänkin yksipuolista puhetta erittäin mielipiteiseltä puhujalta.
Joskus poliittisen saippualaatikon selkään nouseminen voi olla tehokas työkalu poliittisen aktivistin arsenaalissa. Jotkut saattavat väittää, että entisen varapresidentin Al Goren usein esittämät vetoomukset ympäristövastuusta olisivat hänen erityistä saippualaatikkoaan, mutta konkreettisia parannuksia on saatu aikaan hänen sinnikkäiden tietoisuuden lisäämistoimiensa ansiosta. Monilla poliitikoilla on omat samankaltaiset ongelmansa, kuten presidentti George W. Bushin kehotus parantaa kotimaan turvallisuutta terroristeja vastaan. Saippualaatikkokysymys, kuten vetoomus rodulliseen tai sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen tai liittovaltion tuloveron kumoaminen, voi kirjaimellisesti määrittää poliitikon uran.
Ehkä suurin vaara tällaisessa ongelmassa on tulla niin intohimoiseksi ja hellittämättömäksi, että alkuperäinen viesti katoaa tai menettää merkityksensä kohdeyleisön keskuudessa. Saippualaatikkoon pääseminen tärkeästä asiasta saattaa saada puhujan tuntemaan olonsa vahvemmaksi, mutta on olemassa vaara, että henkilö menettää uskottavuutensa, jos hän ei hyväksy muita näkökulmia tai osoittaa halukkuutta kompromisseihin. Esimerkiksi sodanvastainen aktivisti Cynthia Sheehan teki Irakin sodasta ongelmansa, mutta siitä tuli lopulta enemmän ukkosenjohdin sotaa tukevien tahojen kritiikkiin. Saippualaatikon kyytiin pääseminen voi tuoda tärkeän asian suuren yleisön tietoisuuteen, mutta on myös tärkeää tietää, milloin siitä kannattaa luopua ja antaa muiden tehdä oman osansa todellisten muutosten aikaansaamiseksi.