Hoitoteoria koostuu kokoelmasta johtopäätöksiä todellisista tapahtumista ja olosuhteista, joita voidaan soveltaa reaalimaailman hoitotilanteisiin. Kuten muutkin teoriat, se perustuu usein havaintoihin ja on kirjoitettu sisäisesti johdonmukaiseksi ja loogiseksi. Sairaanhoitokäytäntö puolestaan viittaa todelliseen työhön, jonka hoitajat tekevät. Hoitoteorian ja hoitokäytännön suhdetta voidaan kuvata toimivaksi kahdella tavalla. Ensinnäkin teoria perustuu usein havaintoihin, jotka on otettu käytännöstä. Toiseksi käytännössä tehdyt päätökset määräytyvät usein hoitotyön teorioiden pohjalta.
Hoitotyön asiantuntijat uskovat, että teorioilla on neljä päätehtävää. Ne kuvaavat kentän komponentteja ja selittävät myös näiden eri komponenttien väliset suhteet. Teoriat myös ennustavat, mitä tietyissä olosuhteissa tapahtuu, ja antavat ohjeita reseptille./P>
Joissakin tapauksissa hoitotyön teorian ja hoitokäytännön suhde on teoria, jota käytetään käytännössä työkaluna. Jos esimerkiksi potilas, jolla on tietty tila tai sairaus, viedään sairaanhoitajan hoitoon, sairaanhoitaja voi tarkastella hoitotyön teoriaa selvittääkseen, mitä lääkkeitä kuvataan, mitä reaktioita odotetaan ja jopa miten puhua potilaalle. Sairaanhoitaja voi uskoa, että hoitoteoria on oikea, koska se perustuu todennäköisesti vuosien havaintoihin.
Sairaanhoitoteorian ja hoitokäytännön suhde voi toimia myös toisin. Kun sairaanhoitajat työskentelevät erilaisten potilaiden kanssa, jotka saattavat kokea uusia olosuhteita tai käyttäytyä tuntemattomasti, voidaan luoda uusi hoitoteoria ja olemassa oleva hoitoteoria voi muuttua. Monet asiantuntijat uskovat, että teoria voi menestyä vain, jos se kuvaa johdonmukaisesti tosielämän tilanteita.
Sairaanhoitoteoriaa käytetään usein myös hoitotyön selittämiseen. Tässä mielessä hoitotyön teorian ja hoitokäytännön suhde näkyy parhaiten sairaanhoitajakoulutuksen yhteydessä. Opiskelijat, jotka oppivat hoitotyömenetelmiä, perehtyvät teoriaan ymmärtääkseen paremmin, miksi tiettyjä käytäntöjä suoritetaan.
Hoitotyön käytännön systematisointi on toinen keskeinen osa teorian ja käytännön suhdetta. Kun tutkimus määrittää optimaaliset hoitoprotokollat tietyille sairauksille, on tärkeää, että sairaanhoitajat huolehtivat samasta hoidosta hoidettaessa kaikkia sairastuneita potilaita. Teoria voi toimia oppaana sairaanhoitajille, jotta he voivat tietää, mitä hoitoja on jo annettu ja mitkä vaiheet tulisi seuraavaksi.
Teoria voi myös auttaa ennustamaan potilaiden käyttäytymistä ja reaktioita. Hoitotyössä ammattilainen voi ennustaa, miten eri ikäryhmistä ja erilaisista sairauksista kärsivät potilaat voivat käyttäytyä vakiintuneiden hoitoteorioiden mukaisesti. Tämä teoriatoiminto voi myös antaa sairaanhoitajille mahdollisuuden päättää, millaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä heidän tulisi tehdä ennen potilaan hoitoa onnettomuuksien ja väärien laskelmien välttämiseksi.