Sanallinen muisti on laaja termi, jota käytetään viittaamaan kielen muistiin eri muodoissa. Tutkijat ja lääketieteen ammattilaiset testaavat usein tätä muistimuotoa pyytämällä koehenkilöitä tai potilaita yrittämään muistaa sanaluetteloita. Tällaiset luettelot voidaan puhua tai kirjoittaa, koska suullinen muisti voi viitata kielen muistiin, joka havaitaan joko visuaalisesti tai suullisesti. Erilaiset aivovaurion muodot, kuten trauman tai sairauden aiheuttamat, voivat vaikuttaa kielteisesti sanalliseen muistiin. Jotkut psykologiset olosuhteet voivat samalla tavalla vaikuttaa muistiin riippumatta siitä, liittyvätkö ne fyysisiin syihin aivoissa vai eivät.
Suullisessa muistissa on monia erilaisia näkökohtia, jotka ulottuvat pidemmälle kuin kyky lausua sanaluettelo. Yksi tällainen näkökohta, sanojen yhdistäminen, sisältää ilmiön, jossa tietty sana muistetaan vasta toisen asiaan liittyvän sanan kuullessa. Jos esimerkiksi sanat “talo” ja “koti” yhdistettiin muistitestissä, koehenkilö, joka kuulee “talo”, muistaa todennäköisesti “kotimaisen”, vaikka hän ei muistaisi sanaa ennen kuin kuuli “talo” . ”
Monet ihmiset muistavat konkreettiset ja abstraktit termit eri tavalla ja pystyvät muistamaan toisen helpommin kuin toisen. Yleensä ihmiset kykenevät muistamaan ja muistamaan konkreettisia termejä, kuten “kivi”, “kuu” ja “vesi”, paremmin kuin pystyvät muistamaan abstrakteja termejä, kuten “paha”, “petos” ja “pyhyys”. Molemmat sanasarjat kuuluvat sanallisen muistin luokkaan, mutta näyttää siltä, että on eroja siinä, kuinka hyvin kykenemme muistamaan kunkin sanatyypin.
Tämäntyyppinen muisti on yleisesti liitetty aivojen vasempaan reunaan. Erityisesti se liittyy yleensä vasemmanpuoleiseen mediaaliseen ajalliseen lohkoon. Näin ei kuitenkaan ole kaikissa yksilöissä, ja joillakin ihmisillä, jotka käyttävät aivojen molempia puolia päästäkseen tämän tyyppiseen muistiin, on selvästi paremmat sanalliset muistit.
Jotkut tutkimukset ovat ehdottaneet, että kielimuisti paranee, jos muistettavat sanat asetetaan musiikkiin. Tämä voisi selittää esimerkiksi sen, kuinka helposti ihmiset voivat muistaa sanoitukset. Useissa tilanteissa on osoitettu, että musiikki voi muuttaa aivotoimintaa monin tavoin, joista osa ei suoraan tai selvästi liity itse musiikkiin. Uskotaan, että “musiikkimuisti” ja “ei-musiikillinen muisti” voivat olla erillisiä toisistaan. Sellaisena henkilöllä, jolla on huono muisti puhutuille sanoille, voi olla hyvä muisti samoille musiikkiin laitetuille sanoille.