Sanaston hankkiminen koskee sitä, miten ihmiset laajentavat ymmärtämiensä sanojen lukumäärää oppiessaan uutta kieltä. Tämä sisältää sekä ensimmäisen että toisen kielen oppimisen. Sanasto viittaa sanoihin ja on jaettu kahteen tyyppiin: funktionaaliset sanat, joilla on rooli kieliopissa, ja leksiset sanat, jotka antavat tietoa. Henkisen sanaston laajentaminen liittyy kieliopin ja syntaksin hankintaan, mutta ei ole osa sitä.
Lapsen sanaston hankkiminen kuuluu pitkään jatkuneeseen keskusteluun luonnosta ja hoidosta. Luonnoteoria tarkoittaa, että lapset syntyvät tietyillä kielellisillä välineillä, kun taas kasvattaja väittää, että kaikki työkalut luovutetaan lapsen ympäriltä sen kasvaessa. Noam Chomsky uskoo, että lapsille annetaan perussyntaksi- ja rakennetyökalut ennen syntymää ja käyttävät näitä työkaluja ymmärtääkseen sanat, jotka he oppivat ympäristöstään.
Kielitieteilijät ovat yhtä mieltä siitä, että sanaston hankkiminen on 100-prosenttista hoitoa. Jos luonto antaisi lapsille sisäänrakennetun sanaston, lapsi puhuisi vanhempiensa kieltä tai kaikki lapset olisi esiohjelmoitu samalla proto-kielellä. Tämä ei selvästikään pidä paikkaansa, joten sanaston hankkimisen tutkimukset keskittyvät siihen, miten lapset oppivat sanoja.
Sanasto on jaettu neljään perustyyppiin: sanaston kuunteleminen, sanastoa puhuminen, sanaston kirjoittaminen ja sanaston lukeminen. Jokaisella tyypillä on omat tavansa ja sanansa. Lapsi oppii yleensä ensin kuuntelevan sanaston, sitten puhutun, lukemisen ja lopulta kirjoittamisen. Lapsen ymmärtämien sanojen määrä kasvaa, kun hän kasvaa ja oppii tai kokee uusia asioita. Erikoistuneempia sanastoja kehittyy aikuisiässä opintojen ja harrastusten kautta.
On tärkeää, että sana ymmärretään ennen sen käyttöä. Tämä on tärkeää sekä ensimmäisen että toisen kielen oppijoille. Tämä sisältää oppimisen lausua sanan, joka on ensimmäinen kohdattu kirjoitettuna ja kuinka kirjoittaa sana, joka on ensimmäinen kohdattu kuulon kautta. Molempien virheet ovat johtaneet oikeinkirjoitukseen ja ääntämiseen.
Toisen kielen oppiminen yrittää luoda rinnakkaisen sanaston ensimmäiselle kielelle. 19 -luvulla ja monissa osissa maailmaa nykyään painotetaan kielioppia ja rakennetta uuden kielen oppimisessa. Sanaston hankkimisen merkitys on vasta äskettäin tunnistettu. Toinen kompastuskivi toisen kielen sanaston hankkimisessa on ensimmäinen kieli. Tämä ei ainoastaan aiheuta sekaannusta rakenteessa, vaan voi myös aiheuttaa hämmennystä sanastossa.
Sanojen tunteminen ensimmäisellä tai toisella kielellä on elintärkeää. Ensimmäisellä kielellä se mahdollistaa suuremman sosiaalisen integraation ja itsensä ilmaisun. Se antaa myös myönteisen tulkinnan henkilön asemasta. Toisella kielellä puhuja pystyy kommunikoimaan perusideoita sanaston avulla, vaikka henkilö ei ymmärtäisikään kieliopillisesti oikean lauseen luomista.