Mikä on sappitiehyen tukos?

Sappikanavan tukos, joka tunnetaan myös sappitukoksena, ilmenee, kun sappien kuljettamiseen kehon läpi käytettävät putket tukkeutuvat. Tyypillisesti sappi siirtyy maksasta ohutsuoleen ja sappirakkoon. Kun se ei voi poistua maksasta, seurauksena voi olla monia sairauksia, kuten keltaisuutta, kuumetta ja vatsan alueen kipua. Tietyt ihmisryhmät ovat alttiimpia tukkeutumiselle, kuten heikot immuunijärjestelmät, henkilöt, joilla on ollut haimasyöpä tai sappisyöpä, tai ihmiset, joilla on sappikiviä. Onneksi sappiteiden tukos voidaan diagnosoida ja hoitaa.

Sappiteiden tukkeutumisen yhteydessä on tärkeää löytää tilan syyt, koska syyt liittyvät usein henkilön saamaan hoitoon. Yleisin syy sappitiehyen tukkeutumiseen on kystan muodostuminen kanavan lähelle. Kystat poistetaan tyypillisesti kirurgisesti, jolloin kanava avataan ja tila hoidetaan. Sappikivet voivat myös aiheuttaa tilan. Monissa tapauksissa sappirakko voidaan poistaa kirurgisesti tai harvinaisissa tapauksissa sappikivet voidaan liuottaa ajan myötä lääkkeillä.

Muita sappitiehyen tukkeutumisen syitä ovat tulehtunut imusolmuke tai saastunut sappitie. Näissä tapauksissa antibiootteja määrätään yleensä tulehduksen vähentämiseksi ja infektion hoitamiseksi. Kun sappitie ei ole enää tulehtunut, sapen pitäisi virrata vapaasti. Haiman tai sapen syövät voivat myös aiheuttaa tilan. Tyypillisesti kaikki syöpäkasvaimet poistetaan tai vaihtoehtoisesti stenttejä käytetään putkien laajentamiseen ja sapen virtaamiseen, jos kasvaimen on pysyttävä paikallaan.

On olemassa muutamia oireita, jotka voivat viitata sappitiehyen tukkeutumiseen. Esimerkiksi jotkut ihmiset kokevat kipua vatsansa oikeassa yläkulmassa. Muilla potilailla on epätavallisen tumma virtsa, kutina tai kuume. Joissakin tapauksissa henkilö saa keltaisen ihon tai keltaisuuden. Epänormaali ulosteen väri, pahoinvointi ja oksentelu ovat myös mahdollisia oireita sairaudelle.

On olemassa useita menetelmiä, joiden avulla lääkäri voi määrittää, onko henkilöllä sappitiehyen tukos. Esimerkiksi vatsan alueen fyysinen tarkastelu voi antaa lääkärin tuntea kasvaimia, kystat tai kivet. Lisäksi verikoe voi paljastaa, onko henkilöllä epänormaalin korkea sapen tai bilirubiinin hajoaminen. Muita verikokeita voidaan käyttää alkalisen fosfaatti- ja maksaentsyymitasojen analysointiin. Ultraäänikoneen tai tietokonetomografian (CT) avulla lääkäri voi visuaalisesti etsiä sappitiehyiden lohkoja.