Sarkoomakasvain on pahanlaatuinen kasvu, joka esiintyy sidekudoksessa, ja lääkärit luokittelevat sarkoomat syöpiksi niiden pahanlaatuisuuden vuoksi. Sarkoomat voivat kehittyä lihaksissa, luissa, rasvassa ja rustoissa, ja ne metastasoituvat katkaisemalla ja matkustamalla veressä uusille kehon alueille. Kuten muutkin pahanlaatuiset kasvaimet, sarkoomakasvain voi olla tappava, ja potilaan hoidon tulos paranee huomattavasti, jos kasvain voidaan saada kiinni mahdollisimman aikaisin.
Kasvaimia syntyy, kun ongelma ilmenee solujakautumisen aikana, mikä saa solut alkamaan replikoitua villisti sen sijaan, että he vain replikoisivat tarpeeksi soluja kuolleiden ja vaurioituneiden solujen korvaamiseksi. Sarkooman tapauksessa kasvain alkaa yleensä mesenkymaalisista soluista, kantasoluista, jotka voivat erilaistua luiksi, lihaksiksi, jänteiksi ja muiksi sidekudoksiksi. Kasvaimen kasvaessa se tuottaa kudospalan, joka voi alkaa levitä naapurialueille tai jakautua muihin kehon osiin, kuten edellä on kuvattu.
Kun lääkäri epäilee, että potilaalla voi olla sarkooma, hän yleensä pyytää biopsiaa, jossa kudosnäyte otetaan tutkittavaksi. Tutkimuksen aikana patologi tutkii näytettä mikroskoopilla saadakseen lisätietoja siitä. Hän voi vahvistaa, että kasvu on sarkooma eikä hyvänlaatuinen kasvain, ja myös pahanlaatuisuuden tasosta voidaan kerätä lisätietoja.
Osa sarkoomasyövän tunnistamisesta sisältää luokituksen sen sidekudoksen tyypistä, jossa se syntyi. Esimerkiksi osteosarkooma on kasvain, joka alkoi luusta, kun taas adenosarkooma ilmaantuu rauhaskudokseen. Jos sarkooma on metastasoitunut muihin kehon osiin, voi olla tärkeää tunnistaa kudos, jossa sarkooma alun perin esiintyi, jotta pahanlaatuinen kasvain voidaan jäljittää ja toivottavasti hävittää.
Sarkoomakasvaimen hoito sisältää tyypillisesti tuumorin poistamisen ja lääkkeiden käytön, jotka on suunniteltu estämään kasvaimen uusiutumista. Tapauksissa, joissa kasvainta ei voida poistaa, lääkkeitä käytetään estämään kasvaimen kasvaminen, ja lääkkeet voivat myös pystyä kutistamaan kasvaimen. Sekä sarkooma että hoito voivat olla potilaalle erittäin tuskallisia, mikä edellyttää kivunhallintaohjelmaa ja paljon kommunikointia potilaan ja perusterveydenhuollon tarjoajan välillä sen varmistamiseksi, että potilaan terveyttä ja mukavuutta seurataan tarkasti.