Säde on yksi kyynärvarren pitkistä luista; siinä on kaksi päätä, yksi kummassakin päässä. Radiaalinen pään subluksaatio on tila, joka ilmenee, kun luun toinen pää liukuu pois kyynärpäästä. Pienet lapset ovat alttiimpia tälle ongelmalle, eikä se välttämättä ole heti ilmeistä, vaikka sairastuneet lapset tuntevat kipua, kun käsi on suorassa asennossa. Yleisin syy radiaaliseen pään subluksoitumiseen on putoaminen ja tila on helposti hoidettavissa.
Alavarressa kaksi pitkää luuta tarjoavat rakenteen ja liikkeen käsivarteen. Nämä ovat säde ja kyynärpää, ja ne tarttuvat muihin käden ja olkavarren luuihin nivelsiteiden kautta. Kun radiaalinen pään subluksaatio tapahtuu, säteen yläpää liukuu hieman paikaltaan. Tätä kutsutaan subluksaatioksi, tilanne, joka on kuin osittainen dislokaatio. Radiaaliseen päähän kiinnitetyt nivelsiteet siirretään niveltilaan luun siirtymisen vuoksi, ja sitten luu ei mahdu takaisin oikeaan asentoon.
Pienillä lapsilla on nivelsiteet kyynärpäässä, jotka eivät ole täysin kehittyneet, ja siksi juuri tämä ryhmä on kaikkein altis radiaaliselle pään subluksoinnille. Yleensä pikkulapsilla on suurin säteittäinen pään subluksaatio, mutta harvemmin se voi tapahtua myös aikuisilla. Pienten lasten heikkojen nivelsiteiden tavoin myös tapa, jolla he käyttävät käsivarsiaan, vaikuttaa myös subluksaation esiintyvyyteen. Vanhemmat pitävät lapsen kädestä tavalla, joka toisinaan sallii lasten heilauttaa painonsa pois tuetusta kädestä. Kun lapsi putoaa, myös hänen painonsa roikkuu toisella kädellä vanhemman tukemana.
Kädessä on oltava minimaalinen rasitus, jotta saadaan aikaan radiaalinen pään subluksointi. Se voi ilmetä jopa vedettäessä lasta kädestä tai tilanteissa, jotka näyttävät vähäisiltä, kuten kaatumiset tai heiluminen. Joillakin lapsilla, joilla on radiaalinen pään subluksaatio, ei ole helposti tunnistettavaa vamman syytä.
Loukkaantuneilla lapsilla on taipumus pitää käsivartta taivutetussa asennossa ja roikkua kyljellään. Kipu tai pelko voivat saada lapsen itkemään, ja loukkaantumispaikalla ei yleensä ole turvotusta tai arkuutta osoittaakseen ongelmaa. Koska tila on dislokaation muoto, hoito käsittää luun pään siirtämisen takaisin niveliin. Tämä toimenpide ei tyypillisesti edellytä lapselle kipulääkkeiden tai anestesian antamista, ja se vaatii vain lääkärin ponnauttamaan luun takaisin paikalleen.