Semanttinen analyysi on semantiikan tai puheen rakenteen ja merkityksen tutkimus. Semanttisen analyytikon tehtävänä on löytää kieliopillisia malleja, puhekielen merkityksiä ja löytää vieraiden kielten sanojen erityisiä merkityksiä. Kirjallisuudessa semanttista analyysiä käytetään antamaan teokselle merkitys katsomalla sitä kirjoittajan näkökulmasta. Analyytikko tutkii, miten ja miksi kirjoittaja rakensi teoksen kielen kuten hän teki. Kun tutkitaan murteita ja vieraita kieliä semanttisen analyysin avulla, analyytikko vertaa eri sanojen kieliopillista rakennetta ja merkityksiä äidinkielensä kieliin. Kun analyytikko huomaa erot, se voi auttaa häntä ymmärtämään vieraan kieliopin rakenteen.
Kirjallisuutta tutkiessa semanttisesta analyysistä tulee melkein eräänlainen kriittinen teoria. Analyytikko tutkii teoksen murteita ja puhekuvioita vertaamalla niitä kirjoittajan käyttämään kieleen. Kirjallisuusteoksia, jotka sisältävät kieltä, jotka heijastavat sitä, miten kirjoittaja olisi puhunut, tarkastellaan sitten tarkemmin.
Kerronnoissa kunkin hahmon puhekuvioita saatetaan tutkia. Esimerkiksi hahmo, joka yhtäkkiä käyttää niin sanottua huonompaa puhetta kuin tekijä olisi käyttänyt, olisi voitu pitää tekijän silmissä huonolaatuisena, vaikka hahmo olisi korkealla yhteiskunnassa. Vuoropuhelumallit voivat värittää sitä, miten lukijat ja analyytikot suhtautuvat eri hahmoihin. Kirjoittaja voi käyttää semantiikkaa näissä tapauksissa saadakseen lukijansa ymmärtämään tai pitämään hahmosta.
Tekijä voi myös käyttää semantiikkaa antaakseen koko teokselle tietyn sävyn. Esimerkiksi Mark Twainin Huckleberry Finnin semanttinen analyysi paljastaisi, että kertoja Huck ei käytä samoja semanttisia malleja, joita Twain olisi käyttänyt jokapäiväisessä elämässä. Analyytikko katsoisi sitten miksi tämä voisi tutkia Huckia itseään. Syy, miksi Twain käyttää tässä teoksessa hyvin puhekielistä semantiikkaa, on luultavasti auttaa lukijaa lämpenemään ja myötätuntoa Huckiin, koska hänen hieman laiska mutta tosissaan ilmaisutapa saa hänet usein näyttämään rakastettavalta ja todelliselta.
Kielitieteilijät käyttävät usein semanttista analyysiä vieraiden kielten tutkimiseen. Useimmilla kielillä ei ole tarkkoja kieliopillisia malleja, eikä monilla vierailla sanoilla ole tarkkoja käännöksiä. Näissä tapauksissa kielitieteilijän tehtävänä on näyttää esimerkkejä vieraasta kieliopista äidinkielellään. Esimerkiksi espanjaa opiskeleva kielitieteilijä voi selittää kielen substantiivien ja adjektiivien vastakkainasettelun sanomalla, että espanjaksi sininen talo on itse asiassa ‘talon sininen’.
Yllä oleva esimerkki voi myös auttaa kielitieteilijöitä ymmärtämään vieraiden sanojen merkitykset. Esimerkiksi inuiittien alkuperäiskansoilla on useita kymmeniä erilaisia sanoja lumelle. Tätä kieltä opiskeleva semanttinen analyytikko kääntäisi jokainen näistä sanoista adjektiivi-substantiivi -yhdistelmään yrittääkseen selittää kunkin sanan merkityksen. Tällainen analyysi auttaa syventämään useimpien vieraiden kielten yleistä ymmärrystä.