Semanttinen muutos ei ole tarkka muutos merkityksessä, eikä se tapahdu heti. Sen sijaan siihen liittyy sanojen takana olevien merkitysten muuttaminen, poistaminen ja lisääminen kahden yleistyksen mukaisesti. Ensimmäinen on se, että merkitykset suuntautuvat enemmän negatiivisiin merkityksiin kuin positiivisiin. Toinen on se, että sana voi muuttua subjektiivisemmaksi ja kohti subjunktiivista tunnelmaa. Vaikka sanat eivät ole virallisesti hyväksyttyä yleistystä, sanat saavat yleensä epävirallisemman merkityksen ja vähemmän voimakkaita tunteita.
Yksi esimerkki semanttisesta muutoksesta on sana “kauhea”, joka alun perin tarkoitti “innostavaa kunnioitusta tai täynnä kunnioitusta”. Ajan myötä merkitys muuttui muotoon “riittävän huono saadakseen ihmetystä ihmiseen”. Tämä siirtyi sitten epävirallisempaan sanan käyttöön, joka tarkoittaa yksinkertaisesti “pahaa”. Tämä merkityksen muutos kesti satoja vuosia ja saattaa jatkua.
Michel Bréal, 19-luvun ranskalainen tutkija, joka on kiinnostunut semasiologiasta tai sanojen merkityksen tutkimisesta, yritti löytää semanttisen muutoksen sanelevat kielelliset lait. Tästä tuli pian kielitieteilijöiden tavoite maailmanlaajuisesti aina 1930 -luvulle asti, jolloin kävi ilmi, että mikään laki ei näyttänyt säätelevän merkityksen muutosta. Silloin kielitieteilijät päättivät lopulta, että muutos tapahtui asteittain ja puhuvan julkisen yhteisön harkinnan mukaan.
Vaikka semanttisessa muutoksessa ei ole ilmeisiä lakeja, monia semanttisia muutoksia on tunnistettu. Yleisin tapa kuvata muutosta on termi “semanttinen muutos”. Tämä huomaa pienimmänkin muutoksen. Jos sanaa tutkitaan tarkemmin, jopa semanttinen muutos voidaan luokitella tarkempaan muutoksen muotoon.
Luokittelu tehdään kahdessa osassa; ensimmäinen on yleinen merkitysalue, kun taas toinen on tapa, jolla puhujat käsittelevät sanoja. Ensimmäinen luokka on semanttinen laajentuminen ja rajoittaminen, pejoration ja parannus. Tämä sisältää myös fonosemanttisen sovituksen, vaikka se saattaa sopia myös toiseen luokkaan. Muut luokat ovat seuraavat: vertauskuva, uudelleenanalyysi ja katkaisu. Edelliset luokat hyväksytään muutoksen päämuodoiksi.
Kieli on juoksevaa ja jatkuvasti muuttuvaa; sanat syntyvät ja katoavat kokonaan käytöstä. Sanojen takana olevilla määritelmillä ja merkityksillä ei ole asetettuja sääntöjä, ja ne ovat täysin yhteiskunnan harkinnanvaraisia. Tämä tekee kielitieteestä kiehtovan aiheen. Kielitieteilijät ovat erityisen kiinnostuneita semanttisesta muutoksesta, koska sanan merkitys muuttuu ajan mittaan.