Semanttinen roolileimaus on prosessi, jossa puheosat merkitään lauseeseen ymmärtääkseen, mitä ne edustavat. Asiantuntijat pitävät semanttisia roolimerkintöjä luonnollisen kielen käsittelytehtävänä, mikä tarkoittaa, että sen käyttö tuo teknisen analyysin esimerkkeihin kielestä. Tämän menetelmän käyttö voi auttaa määrittämään, kuinka tietyn kielen puhujat viittaavat lauseen aiheisiin tai muihin ensisijaisiin elementteihin.
Suuri osa semanttisen roolin merkitsemisen painopisteestä on suunnattu lauseen verbiin tai predikaattiin. Jotkut tällaista tekniikkaa käyttävistä määrittelevät semanttisen roolin merkinnän havaitsemaan “semanttiset argumentit”, jotka liittyvät näihin lauseen osiin. Toinen tapa selittää tämä on, että tällaista merkintää tutkivat pohtivat, mitä kukin sana edustaa lauseen rajoitetussa yhteydessä.
Selventääkseen semanttisen roolimerkinnän menetelmiä ja tavoitteita tutkijat käyttävät usein selkeitä tarroja ilmaisemaan sanojen tai ilmausten roolit. Esimerkiksi sanat “agentti” ja “potilas” voidaan antaa kahdelle substantiiville lauseessa. Tämä auttaa osoittamaan, mihin puhuja tai kirjoittaja todella viittaa.
Perusesimerkki tästä prosessista auttaa aloittelijoita ymmärtämään, miten sitä harjoitellaan. Esimerkiksi lauseessa “jänis voitti kilpikonnan kisassa” jäniksen ymmärretään yleisesti olevan agentti ja kilpikonna potilas. Jos otat lauseen toisinpäin ja sanot ”jänis hakkasi kilpikonnan”, agentti ja potilas suhde vaihtuvat, mikä merkitään eri tavalla, jos näitä kahta virkettä verrataan toisiinsa semanttisen roolileimauksen avulla.
Yllä olevassa esimerkissä on selvää, että tämäntyyppinen merkintä auttaa määrittämään tarkasti ensisijaisen ja toissijaisen substantiivin aktiivisessa ja passiivisessa rakenteessa. Aktiivisessa rakentamisessa, jossa verbi liittyy lauseen ensimmäiseen substantiiviin, substantiivien järjestys määrittää, kuka on agentti. Passiivisessa rakentamisessa näin ei ole. Tämä on vain yksi syy siihen, miksi monet opettajat akateemisessa kontekstissa kehottavat kirjoittajia välttämään passiivista rakentamista useimmissa tapauksissa.
Muut pyrkimykset semanttisten roolien merkitsemiseen saattavat näyttää muita suhteita substantiivien, verbien tai muiden puheen osien välillä. Nämä yleensä auttavat selventämään, miten kielioppia käytetään kielellä. Esimerkit tämän tyyppisistä merkinnöistä voivat auttaa määrittelemään johdonmukaisesti sanan tai ilmauksen roolin.