Sarjalinjan Internet -protokolla, joka tunnetaan myös lyhenteellä SLIP, on tapa lähettää Internet -protokollan datagrammeja sarjayhteyden kautta. Se lähettää paketin jokaisen tavun lisäämällä virtaan tarpeen mukaan yhden tai useamman ainutlaatuisen merkin tavun. Kaksi järjestelmää voivat käyttää SLIP: tä kommunikoimaan suoran kaapeliyhteyden tai modeemilinkin kautta. Useimmat henkilökohtaiset tietokoneet käyttävät sen sijaan Point-to-Point Protocol (PPP) -protokollaa, mutta SLIP-protokollaa käytetään usein silloin, kun vaaditaan erittäin vähän yleiskustannuksia.
Kun lähetetään datagrammi, sarjalinjan Internet -protokolla voi lähettää ensin “lopetus” -merkkitavu sarjayhteyden yli. Sitten se lähettää paketin jokaisen tavun, ellei se ole yksi kahdesta desimaaliarvosta: 219 tai 192. Jos se on 192, lopetusmerkin arvo, SLIP lähettää kaksi erityistä tavua tilalle; 219, jota seuraa 220. Jos se on 219, SLIP lähettää toisen kaksitavuisen koodin-219 ja sen jälkeen 221. Kun kaikki Internet-protokollapaketin tavut on lähetetty, SLIP lähettää 192 päätemerkin tavun.
Kun SLIP vastaanottaa paketin, se poistaa päätemerkit ja korvaa kaikki erityiset tavuparit alkuperäisillä arvoillaan. Jotkin SLIP-toteutukset voivat myös poistaa nollapituisia paketteja. Tuloksena oleva datagrammi, jos sellainen on, välitetään sitten seuraavalle verkkokerrokselle ilman lisäanalyysejä. Virheentunnistus ja -korjaus jätetään seuraavalle tasolle, jonka on pyydettävä paketin uudelleenlähetys, jos virhe havaitaan.
Internet Engineering Task Force (IETF) julkaisi SLIP -spesifikaation vuonna 1988 nimellä Request For Comments (RFC) 1055. Se tunnistaa useita SLIP -puutteita, kuten virheiden käsittelyn ja ohjausviestien puutteen. Toinen yleinen Serial Line Internet Protocol -ongelma on, että pakettiprotokollan tunnistusta ei ole. Koska SLIP on suunniteltu vain käsittelemään Internet -protokollan datagrammeja, tämä ei ehkä ole yleinen ongelma. SLIP pystyy kuitenkin käsittelemään useita Internet -protokollia, mutta sillä on keino tunnistaa ne.
Suojauksen puute on toinen näkökohta Serial Line Internet Protocol -protokollan käytössä. Tässä kerroksessa SLIP: llä ei ole mekanismia yhteyden todentamiseen tai minkäänlaiseen datan salaukseen. Ei ole myöskään Internet -protokollan osoitteen etsintäkeinoa reititystä varten seuraavalla verkkokerroksella. Mitä tulee paketin enimmäiskokoon, SLIP -määritys on epämääräinen, mikä viittaa toisen toteutuksen käyttämään rajaan.
Sarjalinjan Internet -protokolla ei pakkaa pakettidataa, vaikka sarjaliitännän modeemi pakkaa, jos modeemi on käytössä. Pakattu SLIP (CSLIP), jonka RFC 1990 määritteli vuonna 1144, pyrkii tähän suuntaan. Se kutistaa kunkin paketin TCP (Transmission Control Protocol) -otsikon seitsemään tavuun alkuperäisestä 20. Muu paketti pysyy kuitenkin ennallaan. Vuonna 1994 PPP, joka on määritelty RFC 1661: ssä, luotiin uutena vankkana protokollana, joka ratkaisi monia SLIP -ongelmia.