Tunnetuimmassa muodossaan sellakka sekoittuu alkoholipohjaan muodostaen lakkaa. Siltakin sellakka, tahmea, kellertävä hartsi, käy läpi monia outoja kehitysvaiheita, kun se kulkee loishyönteisen sisältä peittämään tammikeinutuolisi. Hartsin kerääminen pois hyönteisistä, pääasiassa Etelä-Aasiassa, on edelleen ainoa tapa viljellä tätä hyödyllistä ja mukautuvaa ainetta.
Vanhan gramofonialbumin tai itämaisen mattovärin historia alkaa pienestä hyönteisestä, Laccifera laccasta. Sadat näistä otuksista kuoriutuvat ulos munista ja leviävät mehukkaan kasvin tai puun päälle. Välittömästi ne kiinnittävät suunsa lehtiin tai varteen imeäkseen ruokaa ja vettä isäntäkasvilta loppuelämänsä ajan.
Kun nämä “mittakaappaukset” kehittyvät pupuista aikuisiksi, ne erittävät vähitellen tahmeaa tai vahamaista nestettä, joka sulkee ne koteloon. Koska ne olisivat helppoja kohteita petoeläimille, nämä suomut irtoavat ihostaan ja kovettuvat suojatakseen niitä nokkivilta linnuilta tai nälkäisiltä hämähäkkeiltä. Intiassa ja Thaimaassa viljelijät antavat tuhansien näiden hyönteisten asettua puihin, kuten kusum, palas ja sadepuu.
Tätä epätavallista ”satoa” ylläpidetään kauden ajan, kunnes urokset lähtevät suomuistaan ja naaraat munivat uusia munia. Sadonkorjuuta varten kaikki hyönteisten varren palaset, ruumiit ja kuoret pestään oksista, jolloin muodostuu raakalaka. Pitkän pesun, suodatuksen ja käsittelyn jälkeen tästä tulee siemenlakkaa ja sitten puhdistettua sellakkaa.
Raakasellakka saa keltaisen tai oranssin sävyn naarashyönteisen munasarjojen sisällä olevasta väriaineesta. Jotkut puutyöntekijät suosivat meripihkanväristä lakkaa, kun taas toiset tuotteet valkaisevat sellakkaa kirkkaan tiivisteen muodostamiseksi. Aikaisemmin sellakkaa käytettiin nahan parkitsemiseen, levyjen muodostamiseen (ennen kuin vinyyli syrjäytti sen) ja puulattioiden kiillotukseen. Jo 3. vuosisadalla ihmiset käyttivät sellakkaa kankaan värjäämiseen. 16-luvulta lähtien he kehittivät tavan maalata se puulle tiivisteenä.
Nykyään sellakka peittää suun kautta otettavat lääkevalmisteet, tekee keltaista ja oranssia elintarvikeväriä ja sinetöi kirjeitä vahalla. Koska se on myrkytön ja syötävä, muut synteettiset aineet eivät ole korvanneet sellakkaa. Jopa puusepät arvostavat edelleen sen kykyä suojata puuta haitallisilta ultraviolettisäteiltä. Vaikka sellakkasta valmistettu lakka hajuu voimakkaasti, se kuivuu nopeasti, eikä se ole vaarallista kovettuessaan. Sitä voidaan käyttää lemmikkien ja vauvojen ympärillä, viimeistelyovissa ja leluarkuissa ilman myrkyllisyyden pelkoa.