Shoa on toinen sana holokaustille. Se tulee hepreasta ja tarkoittaa kirjaimellisesti katastrofaalista mullistusta. Holokausti eli Shoah viittaa natsipuolueen 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa yrityksiin teloittaa Euroopan juutalainen joukko. Tähän kansanmurhaan sisältyi muiden vähemmistöryhmien, kuten homoseksuaalien ja poliittisten toisinajattelijoiden, murhat, mutta Hitlerin ”lopullisen ratkaisun” todellinen keskipiste oli juutalaiset. Noin kuusi miljoonaa juutalaista murhattiin shoahissa, enimmäkseen joukkona kaasukammioissa.
Shoa on huipentuma vuosisatoja kestäneille harhaanjohtaville ja vihaan perustuville juutalaisia koskevalle ajatukselle. Egyptiläiset orjuuttivat juutalaiset ja myöhemmin roomalaiset. Heidät hajaantuivat jokaisen Euroopan maan tuulille, ja sitten heidät karkotettiin näistä maista. Kun niin monet juutalaiset asettuivat Saksaan, Puolaan ja Itävaltaan, seuraukset toisen maailmansodan aikana olivat järkyttävän kauhistuttavia.
Juutalaisten historiassa äärimmäisen tärkeällä sijalla oleva Shoa ei ole vain muisto käsittämättömästä kärsimyksestä ja kuolemasta, vaan se on myös sysäys juutalaisen valtion kehittämiseen. Shoahin jälkeen monet juutalaiset kiinnostuivat enemmän sellaisen kotimaan luomisesta, josta heitä ei voitu vainota tai ajaa pois.
Soahin vaikutukset tuntevat edelleen vahvasti muutamat jäljellä olevat eloonjääneet, uhrien ja eloonjääneiden omaiset ja muut. Israelissa ja Yhdysvalloissa ja muissa maissa ympäri maailmaa juutalaiset ja ei-juutalaiset viettävät muodollisesti Shoaa Jom HaShoahina eli holokaustin muistopäivänä. Usein Jom HaShoah -päivänä uhrien nimet luetaan ääneen pitkin päivää, jotta saataisiin käsitys siitä, kuinka monta henkeä menetettiin. Usein sytytetään kynttilöitä, luetaan runoja, pidetään puheita, ja holokaustista selviytyneet kutsutaan usein kertomaan tarinoitaan. Jom HaShoah eli holokaustin muistopäivä vietetään juutalaisen kalenterin mukaan Nissanin 27. päivänä. Länsimaisessa kalenterissa se osuu tyypillisesti huhtikuun lopun tai toukokuun alkuun.
Lisäksi Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous nimesi 1. marraskuuta 2005 27. tammikuuta holokaustin muistopäiväksi. Jotkut osallistuvat myös vuosittaiseen “Elävien marssi” -tapahtumaan, joka pidetään Auschwitzissa, Puolan suurimmalla natsien kuolemanleirillä.
Syynä näihin muistopäiviin ja aktiviteetteihin on uhrien muistaminen ja tällaisten julmuuksien toistumisen estäminen. Lupaus “Ei koskaan enää” annettiin holokaustin jälkeen. Mutta Kambodžassa, Ruandassa ja Bosniassa myöhemmin tapahtuneiden kansanmurhien kanssa jotkut väittävät, että kansainvälinen yhteisö ei pitänyt tätä lupausta. Toiset kuitenkin väittävät, että nuo kansanmurhat eivät nousseet holokaustin tasolle.
Nykyjuutalaisten ja muiden on näinä aikoina erityisen vaikeaa muistaa shoaa samalla kun he taistelevat joidenkin holokaustin välinpitämättömyyttä ja joskus täydellistä kieltämistä vastaan. Jotkut juutalaisvastaiset ihmiset väittävät, että paljon vähemmän kuin kuusi miljoonaa tapettiin ja väittävät luvun olevan noin miljoona. Toiset vakuuttavat painokkaasti, että holokaustia ei koskaan tapahtunut.