Shofar on kaareva ja kiillotettu sarvi, jossa on aukot ylä- ja alareunassa. Se on yleensä valmistettu oinaan sarvesta. Sitä ei voida koskaan tehdä lehmän sarvesta tai vasikan sarvesta, koska se herättää kultaisen vasikan palvontaa, kuten Toorassa tuomitaan. Sitä ei myöskään voida tehdä mistään eläimestä, jota ei pidetä kosherina, koska soitinta käytetään pääasiassa juutalaisten uskonnollisissa seremonioissa.
Jokaisesta harjoittavasta juutalaisesta voi tulla shofar -puhallin. Häntä kutsutaan Tokeaksi, joka tarkoittaa “Blaster”. Se voi olla melkoinen työ räjäyttää shofar tiettyinä päivinä. Hyvä Tokea tietää kuitenkin, että shofarin puhallus on verrattavissa trumpetin tai buglen puhaltamiseen. Shofar vie vähemmän vaivaa, kun se asetetaan suun toiselle puolelle ja värisee huulet.
Esimerkiksi Rosh Hashanahissa shofar puhalletaan 100 kertaa uudenvuoden merkiksi. Yom Kippurin lopussa puhutaan myös siitä, että tämä parannuksen ja muistamisen päivä on päättynyt.
Shofaria ei käytetä sapattina, koska Tokea saattaa vahingossa kantaa sarvea paikasta toiseen. Tämä on työtä, joten se on kielletty sapattina. Jopa Rosh Hashanan jälkeisinä päivinä mikään sapattina oleva päivä ei sisällä shofar -räjähdyksiä. Itse asiassa, kun Rosh Hashanah osuu sapattina, sen uskonnollinen noudattaminen tapahtuu seuraavana päivänä.
Shofarin äänet on tarkoitettu herättämään ja inspiroimaan juutalaista, tai niitä käytetään vuorotellen ilmoituksena siitä, että joku on kutsuttu pohtimaan hengellisiä asioita. Tämä voidaan saavuttaa kolmella eri äänellä, jotka shofar tekee. Yksi lyhyt räjähdys on nimeltään tekiah. Kolme peräkkäin soitettua lyhyttä nuottia kutsutaan sheveriksi, ja teru’ah on nimi yhdeksälle peräkkäin soitetulle nopealle nuotille.
On huolehdittava siitä, että shofar ei ole vaurioitunut. Vaurioitunut shofar ei tuota ääntä kunnolla, varsinkin jos sarvessa on reikiä kahden pääaukon lisäksi. Useiden vuosien käytön jälkeen torvi voi vääntyä jonkin verran kosteudesta, jota se kohtaa puhaltaessaan.