Suurin osa kiinteistöistä voidaan luokitella asuin-, liike- tai maa -alueiksi. Kiinteistöä pidetään sijoituskiinteistönä, jos omistaja ei käytä sitä henkilökohtaiseksi asuinpaikaksi tai päätoimipaikaksi; sijoituskiinteistö voi sisältää vuokra -asunnon tai kerrostalon. Kaikki tällaisen omaisuuden turvaamiseen käytetyt rahat katsotaan sijoituskiinteistörahoitukseksi.
Kaikki lainanantajat eivät tarjoa sijoituskiinteistörahoitusta. Monet lainanantajat tarjoavat rahoitusta vain ostajille, jotka aikovat käyttää kiinteistöä pääasuntonaan. Sijoituskiinteistörahoituksen saamiseksi potentiaalisten ostajien on etsittävä lainanantajia, joilla on sijoituskiinteistölainaohjelmia. Sijoituskiinteistörahoitusta tarjoavat liikepankit, säästö- ja lainayhtiöt, luotto -osuuskunnat, vakuutusyhtiöt ja muut lainanantajat, jotka harjoittavat kiinteistölainausta liiketoiminnallisiin tarkoituksiin.
Yleisin sijoituskiinteistölainaohjelma on 1-4 asunnon asuntokiinteistöjen hankinta. Tähän kuuluu yhden perheen koti, duplex, triplex tai fourplex. Lainanantajat kohtelevat yleensä yli viiden asunnon asuinkiinteistöjä sijoituskohteena kaupallisena kiinteistönä.
Sijoituskiinteistörahoitusta on vaikeampi saada kuin perinteisiä lainoja useista syistä. Koska sijoittaja ei asu kiinteistössä, hän todennäköisesti poistuu lainasta, jos kiinteistön arvo laskee alle lainasumman. Tätä tilannetta kutsutaan “veden alla olemiseksi”. Pankit pitävät sijoituskiinteistölainoja usein korkean riskin lainoina, ja siksi ne perivät korkeampaa korkoa ja tarjoavat lyhyempiä takaisinmaksuaikoja kuin perinteiset lainat. Näitä lainoja on myös vaikeampi myydä jälkimarkkinoilla.
Vaikka omistaja ei tyypillisesti voi asua tontilla yksin, hän voisi suunnitella asunnon rakentamista kyseiselle alueelle. Tätä tarkoitusta varten maata ei pidettäisi sijoituskiinteistönä; eikä omistaja käyttäisi sijoituskiinteistörahoitusta maan ostamiseen. Jos maata käytettäisiin kiinteistön rakentamiseen, joka myöhemmin vuokrataan tai myydään voittoa varten ilman, että omistaja koskaan asuisi siinä, sitä pidettäisiin sijoituskiinteistönä ja omistaja voisi sitten käyttää sijoituskiinteistörahoitusta maan ostamiseen.
Omistajan/ostajan yksin käyttämää kaupallista omaisuutta, kuten yksittäistä vähittäiskaupparakennusta, kuten ravintola tai autoliike, pidettäisiin omistajan asuntona eikä sijoituskiinteistönä. Jos liikekiinteistö olisi omistajan ja muiden vuokralaisten käytössä, kiinteistö katsottaisiin sijoituskiinteistöksi. Tällainen kiinteistö voisi sisältää strip -ostoskeskuksen tai toimistorakennuksen, jossa on useita vuokralaisia.