Yksittäinen pronomini on sana, joka ottaa paikan tai viittaa substantiiviin yksikkölauseessa. Tämä tarkoittaa, että substantiivi, kuten “kissa” tai “pöytä”, voidaan korvata yksittäisillä pronomineilla, kuten “hän” tai “se”. Toisin kuin tämä, monikollisia asesanoja käytetään tyypillisesti viittaamaan substantiiveihin, jotka ovat myös monikossa, kuten substantiivi “veljet” korvataan “heillä”. Englannissa ei ole yksittäistä pronoomenia määrittelemättömän tai neutraalin sukupuolen henkilölle, mikä aiheuttaa usein ongelmia muodollisissa teoksissa monille kirjoittajille.
Yksisilmäisen perustoiminto on melko yksinkertainen, koska se on vain pronomini, joka korvaa substantiivin yksikkömuodossa. Pronomineja käytetään yleensä lauseessa viittaamaan substantiiviin tai sen sijaan, jota kutsutaan edeltäjäksi. Lause, kuten ”Se on minun kissani, kissani on varsin ystävällinen”, on kieliopillisesti tarkka, mutta toistuva ja lukee ja kuulostaa melko oudolta. Substantiivi “kissani” voidaan korvata yksittäisellä pronominilla, joko “hän” tai “hän” kissan sukupuolen mukaan. “Se on minun kissani, hän on varsin ystävällinen”, on vähemmän toistuva ja vaikuttaa luonnollisemmalta.
On myös monikollisia pronomineja, joita voidaan käyttää pitkälti samalla tavalla kuin yksikköpronomini, viittaamaan luonteeseen, joka on monikko. Lauseessa ”Avaimet ovat tuolla pöydällä, anna minulle avaimet” on sama ongelma toistamisen kanssa kuin edellisessä esimerkissä. Tätä voidaan yksinkertaistaa käyttämällä monikkopronominia lauseen muuttamiseksi muotoon “Avaimeni ovat tuolla pöydällä, anna minulle ne”, jossa “he” on monikon pronomini. Toisin kuin yksikköpronominin käyttö, monikkomuodot eivät ilmaise sukupuolta, joten niitä voidaan käyttää helpommin.
Sukupuolen merkitys yksittäisen pronominin käytössä englannissa on luonut jotain kieliopillista ongelmaa. Englannin kielessä ei ole sukupuolineutraalia yksittäisnimimuotoa henkilöön viittaamiseksi. “Minä”, “minä” ja “minun” voidaan käyttää ensimmäisen persoonan yksikkömuodoissa ja “sinä” ja “sinun” käytetään toisen persoonan muodoissa. Yksittäinen pronomini kolmannessa persoonassa rajoittuu kuitenkin joko “hän”, “hän” tai “se”.
Tämä sukupuolineutraalin pronominin puute on aiheuttanut jonkin verran hämmennystä ja turhautumista kirjoittajien keskuudessa, koska “sitä” pidetään yleensä sopimattomana henkilön suhteen. Muodollisissa olosuhteissa monet kirjoittajat käyttävät ilmausta “hän” tai “hänen” viittaamaan tuntemattoman tai epäselvän sukupuolen henkilöön. Monikonsääntöä “he” käytetään usein epävirallisissa yhteyksissä, kuten “Kun löydämme tämän muistiinpanon kirjoittaneen henkilön, he ovat suuressa pulassa.” Kirjoittajan on usein parasta vain välttää ongelmaa ja järjestellä lause uudelleen, jotta ei tarvita pronominia, kuten ”Tämän muistiinpanon kirjoittaja on suurissa vaikeuksissa”.