Sisäinen kello, jota kutsutaan myös vuorokausirytmiksi, on termi, jota käytetään kuvaamaan noin XNUMX tunnin jaksoa, joka on luontainen useimmille eläville olennoille. Ihmisten ohella kasveilla, muilla nisäkkäillä ja muilla elävillä olennoilla on sisäinen kello. Ajan kertomiseen käytetyn kellon tapaan yksilön vuorokausivaihe on enemmän tai vähemmän vakio, ja sen määräävät sekä sisäiset biologiset toiminnot että ulkoiset ärsykkeet, mikä johtaa käyttäytymismalleihin, jotka muuttavat kelloa tietyssä määrin.
Sisäisen kellon merkitystä ei voi aliarvioida. Kun kello on synkronoitu yksilön päivittäisen mallin kanssa, elämän ylläpitämiseksi tarvittavat tehtävät tapahtuvat enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Esimerkiksi henkilö tulee uneliaaksi suunnilleen samaan aikaan joka ilta ja herää myös todennäköisesti luonnollisesti samaan aikaan aamulla. Ruokahalu tulee todennäköisesti samaan aikaan joka päivä. Sisäisen ohjelmoinnin ja ulkoisen stimulaation yhdistelmä pitää kellon toiminnassa tasaisesti ja auttaa siten varmistamaan, että yksilö pysyy terveenä.
Ulkoiset tekijät voivat kuitenkin myös muuttaa sisäistä kelloa. Esimerkiksi ihmiset, jotka työskentelevät öisin, kokevat usein suuria vaikeuksia aluksi riittävän lepoajan suhteen. Jos oletetaan, että yksilön sisäinen kello on asetettu nukkumaan, kun on pimeää, ja nousee aamun saapuessa, säätöaika on tarpeen ennen kuin nukkuminen on mahdollista päiväsaikaan. Puolipimeän ympäristön luominen, jossa yksilö yrittää nukkua, voi joskus auttaa tätä muutosprosessia. Tämän toimenpiteen tekeminen helpottaa uuden unisyklin luomista ja levollista unta päivän aikana.
Toinen esimerkki sisäisestä kellonmuutoksesta on matkustaminen. Kun henkilö siirtyy aikavyöhykkeeltä toiselle, luonnollinen rytmi saattaa heiketä tasapainosta. Tuloksena on yleisesti tunnettu jet lag, tilanne, jossa henkilö tuntee olevansa jonkin verran väsynyt ja voi kokea unettomuutta, kunnes keho sopeutuu uuteen aikavyöhykkeeseen.
Sisäisen kellon nykyisen tilan arviointiin kuuluu yleensä kehon lämpötilan sekä käpyrauhasen tuottaman melatoniinin tason seuranta. Näiden kahden tekijän muutosten havaitseminen XNUMX tunnin aikana voi helpottaa kehon luonnolliseen rytmiin liittyvän nykyisen mallin tunnistamista ja vertailla sitä yksilön päivittäiseen rutiiniin. Suorittamalla tämän tyyppistä tutkimusta on mahdollista määrittää, kuinka hyvin yksilö sopeutuu ajan, paikan ja olosuhteiden muutoksiin, ja antaa myös vihjeitä siitä, miten tukea tällaisessa sopeutumisessa.