Sisäinen velka on luottoluokitus valtionvelkaa, joka liittyy rahaan, jonka hallitus on velkaa samaan maahan sijoittautuneille lainanantajille. Velka sisältää kaikki velvollisuudet, jotka minkä tahansa kansallisen hallituksen virasto ottaa, mukaan lukien varat, jotka on lainattu lisävaluutan painamisen sijasta. Vaikka monilla kansakunnilla on ainakin jonkin verran sisäistä velkaa, yleensä pyritään tasapainottamaan tämä osa maan kokonaisvelasta velkoihin, jotka ovat velkaa kansakunnan ulkopuolisille lainanantajille.
Sisäisen velan ohella mailla on todennäköisesti myös ainakin jonkin verran ulkoista velkaa. Tämä taloudellinen velvoite muodostuu kaikista ja kaikista lainoittajilta lainatuista varoista, jotka sijaitsevat maan rajojen ulkopuolella. Tämän tyyppistä velkaa voidaan olettaa talouden vakauttamiseksi kansakunnan sisällä, ja toisinaan ponnistelut auttavat suojelemaan kyseisen maan valuutan arvoa maailmanmarkkinoilla. Sekä sisäistä että ulkoista velkaa voidaan pitää keinona käsitellä jonkinlaista kehittyvää talouskriisiä, kuten nopeasti kasvavaa inflaatiota tai taantumaa.
Sekä ulkoisen että sisäisen velan hallinta on tärkeä asia mille tahansa kansakunnalle. Yleensä ajatuksena on erottaa tietyt velat mahdollisimman pian, usein ennen velvoitteen varsinaista maksupäivää. Rakentamalla toteuttamiskelpoisen velanhoitosuunnitelman hallitukset voivat hallita velan kokonaismäärää ja erottaa tiettyjä velvoitteita, vaikka uusia velkoja syntyy. Oikein hoidettuna velka kääntyy sellaiseksi, että kansallinen velka pienenee ajan mittaan aiheuttamatta minkäänlaisia vaikeuksia sisäiselle taloudelle tai sen kansalaisille.
Sisäisen velan hyödyntämisestä on hyötyä, kun vain painetaan lisää valuuttaa hallituksen käyttöön. Kun otetaan huomioon tietyt makrotalouden perusteet, tämän strategian noudattaminen voi usein antaa hallitukselle mahdollisuuden ainakin osittain välttää inflaation kiihtymistä, joka on todennäköisempää, kun enemmän rahaa painetaan ja luovutetaan liikkeeseen. Lisäksi syntynyttä sisäistä velkaa ei välttämättä tarvitse käyttää tavaroiden ja palvelujen ostamiseen. Yksi strategia on lainata rahaa yksityisiltä lainanantajilta keinona luoda arvopapereita, jotka puolestaan voidaan ostaa sijoittajille tietyllä tasolla. Hallitus voi sitten kerätä varoja ostoista ja poistaa ajan mittaan velan samalla, kun se käyttää tätä prosessia, jotta sijoittajat voivat edistää taloutta.
Vaikka tietyn määrän sisäisen velan kantamisessa on myönteisiä puolia, valtiot pyrkivät seuraamaan toimintaa tarkasti. Jos velka kasvaa tietyn ajanjakson jälkeen, yleensä ryhdytään toimiin palauttaakseen enemmän tasapainoa ulkoisen ja sisäisen velan välillä, yleensä täyttämällä velvollisuudet ja vähentämällä maan kokonaisvelkaa. Tämä auttaa lopulta pitämään talouden vakaana ja samalla suojaamaan maan valuutan arvoa avoimilla markkinoilla.